Treenailuja

Vaikka pimeää onkin ilman lunta niin täytyy sanoa että ihan luksusta kun ulkokentät on sulia ja pääsee treenaamaan nyt ihan kunnolla :)

Valkuissa ollaan haettu rentoutta mutta samalla sitä etten jätä hevosta yksin hiippailemaan etupainoisena ja alitemmossa alle vaan ratsastan jalalla kohti tuntumaa. Ja se tuntuma eli käsi joka pitää ohjaa ei saa olla kova vaan salliva kuitenkin niin että pidätteiden on mentävä läpi ja pidätteen jälkeen peräänanto joka on palkinto hevoselle.

Uh heijaa, nyt kun ollaan löydetty sisäpohkeen ja asettavan sisäohjan vaikutuksesta sisälavan ja sisäkyljen ylös nostava hevonen joka kantaa painoa ulkotakasella ja sisätakanen on aktiivinen ja alla voi ottaa ulko-ohja käteen kun nuo asiat kunnossa ja hevonen tulee ulko-ohjalle ... sitten ongelmaksi tuleekin suoruus ja tunne että hevonen on tarvittaessa kahdella ohjalla ja pohkeella ja jää niiden väliin rentona ja kantaa itsensä.
Ja toinen mielenkiintoinen hankaluus on muistaa ratsastaa myös niillä ulkoavuilla... ei liikaa taivutusta ja asetusta kaarilla ja volteilla ettei hevonen romahda etupainoiseksi lavoille vaan ulkopuolen tuki kuitenkin on oltava olemassa kuitenkaan muuttumatta kivimuuriksi joka pakottaa...jessus! Aika kokeilua ja omien ristikkäisten apuja hahmotusta tuo vaatii, hankalaa!

Mutta kivoja fiiliksiä tuli jo hetkittäin ja tuntumaa miten kuljettaa ja ratsastaa hevosta istunnalla ja jaloilla -aina ensin istunta ja jalka!  Ja opetella ratsastamaan niin että hevonen seuraa pehmeää kättä - matalampaa ja korkeaa muotoa vaihdellen.

Viime lauantaina sain myös hyviä vinkkejä Katilta; älä jätä hevosta yksin hetkeksikään vaan ratsasta! Luota itseesi ja vaadi reaktio! Pois voivottelu etten pysty tai osaa!
Miulla on ollut sellanen mielikuva kokoajan että herkkää hevosta pitää ratsastaa mahdollisimman pienin avuin,hyvä että uskaltaa ylipäätään tehä mitään. Ja miten voi käyttää jalkaa jos hevonen paahtaa jo alla liiankin kovaa ja pienestä pohjehipaisusta mennään vielä kovempaa!
Samalla kävi ilmi ettei miun pidätteet mene alkuunkaan läpi -olen huomaamattani opettanut hevoselle ettei niistä tarvi välittää vaan ohjalle voi jäädä roikkumaan vauhtia hiljentämättä  ja samalla mie jään toiseen päähän naruja roikkumaan enkä saa myödättyä.  Samoin irrotan jalat ja jätän hevosen tosiaan yksin miettimään että mihinhän nyt pitäis mennä -varsin laukka-ravi siirtymisissä. Lääkkeeksi tähän tehtiin kaikissa askellajeissa puolen kentän kokoista neliöuraa - jouduin ratsastamaan kulmat hidastaen niihin ( puolipidäte),asettamaan+ ratsastamaan kulman ja lähettämään hevosen eteenpäin samalla suoristaen ja taas pidätteet läpi jne. Hyvää jumppaa ja kah, pidätteet alkoi mennä hyvin läpi kun ratsastin ne läpi!

Siisus, hienoa ja palkitsevaa mutta samalla niin samperin hankalaa! Oman kehon ja apujen hallinta niin että vaikka vaikuttaa hevoseen se ei saa olla kouristuksenomasta puristamista tai vetämistä vaan hetkittäisiä impulsseja kuitenkaan jättämättä hevosta yksin - pohkeet lähellä ja istunta vakauttamassa tasapainossa - käsi hiljaa mutta pehmeänä ja sallivana...

Ja kaiken tämän keskellä kun oman opettelun lisäksi muistaa että Pikkis on vielä aika voimaton eikä jaksa kauan kantaa ja koota.

Mutta Hyvää treeniä takana, torstaina taas kuluttamaan Sporttipassia Hubsille ja sunnuntaina Iinan treenit  :)

Pakko vielä mainita kaikista tärkein edistysaskel miulle: Pikkis jatkaa vahvoja otteita maastossa; ohjanperistä kiinnipitäen johtoheppana jyräytettiin tunnin maasto Muukon kankailla viikonloppuna! Ja ravattiin myös :D Siitä on kuoriutumassa kunnon puskaunelma <3

Kesäiset päikkärit

Irtohypytystä *kuvapostaus*

Loppuun hyvä ja ajattelemisen aihetta antava blogikirjoitus herkän/kuuman hevosen ratsastamisesta:

 http://kootussaravissa.blogspot.fi/

Pikkiksen hämmentyneet Jouluterkut

?????!!!????

Pikkis  toivottaa palvelijoineen kaikille Ihanaa ( hämmentynyttä ) Joulunaikaa - syökää hyvin ja levätkää <3

Haaste

Sain haasteen Anniinalta, kiitos :)

"Tämä haaste on on tarkoitettu niille,  jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin, kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Kerro blogissasi kenet olet haastanut."

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta: 

Picolino eli Pikkis on rodultaan Hannover (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hannoverinhevonen) eli sukujuuret vievät Saksaan. 

Kuvia Pikkiksen isästä: 

PINKUS

Melko tutun näköinen rakenne, väri ja pää :)

Ja emäisästä: 

Wittelsbach

Tasoltaan  P on helppo A/Vaativa B ( tuloksia Kipassa alue/kansalliselta tasolta edellisen omistajan kanssa), nyt vielä kuntoa ja lihasta haetaan perustyöllä ja piipahdellaa pikkukisoissa. Ensi kaudelle tarkoitus maksaa taas alueluvat sekä kuskille että hevoselle ja toivottavasti päästään kisailemaankin :)

Luonteeltaan Pikkis on maailman helpoin, todellinen herrasmies. Ratsastaessa kuumuu jos ei ymmärrä jotain tai väsyy, todella herkkä avuille ja kevyt ratsastaa. Ratsastajansa peili - sitä saa mitä pyytää :)

Hevoset vai ponit? Miksi?

Hevoset. Ponit on ihania ja söpöjä mutta miun koivet on niin pitkät etten pysty enää poneilla menemään kunnolla. Satunnaisesti olen kyllä ponien kyydissä piipahtanut polvet suussa :D 

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Risteytysponi Candy joka oli 3-vuotias ja mie 11 vuotias - hyvä yhdistelmä siis  ;) Herkkä mutta fiksu Candy opetti paljon hevosten käsittelyä. Paljon mentiin itsekseen maastossa ja kentällä, ajettiin reellä, hypättiin rata/maastoesteitä , hiihtoratsastettiin, ilman satulaa, suitsia... kaikkea ponityttöelämään liittyvää joka kehitti paljon tasapainoa ja rohkeutta. 

Kengätön vai kengällinen? Kenkien koko hevosellasi?

Kengällinen. En ole edes koskaan harkinnut kengättömyyttä ainakaan Pikkiksellä. Ehkä ponit ja suokit joilla on napakampi kavioaines ja vähemmän arat kavionpohjat/ anturat pärjäävät ilmankin. Kaikenlaisia hevosten " lenkkareita" on myynnissä mutta ainakin lähipiirin kokemukset niistä ovat pääasiassa huonoja. Ja jääkeleillä kengättömällä hevosella on ikävää luistella.

Klippaus: puolesta vai vastaan?

Puolesta, ainakin omalla heposella. Yritin syksyllä loimittaa P:tä mutta päivän lyhetessä se kasvatti sellaisen kikkarakarvan joka kuivi hitaasti ja loimien vaihto rumba alkoi ärsyttämään niin paljon että klippasin Pikkiksen. Pikkis lisäksi hikoaa paljon ratsastaessa joten klippaus oli miusta paras vaihtoehto :)

Tarhaako hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Tarhailee yksin, toivottavasti ensi kesänä laiduntaa porukassa. Tarhassa, pienemmässä tilassa varsinkin hokkikenkäaikaan voi tulla rumaa jälkeä jos jostain tulee hevosille nokkapokkaa eikä toinen pääse pakoon. Samasta syystä P:llä on ulkona hokkiaikaan putsit joka jalassa ja takasissa suojat. Vuodet on opettaneet että jos tapaturmia voi millään estää niin ainakin yritän niitä estää. Viimetalvi meni talutellessa jännevammaista hevosta jolla oli lisäksi sitkeä imppari haavasta 1,5kk ajan enkä mielellään haluaisi kokea samaa ainakaan heti toista talvea putkeen.

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö?

LUONNE. EHDOTTOMASTI. 
Lupasin itselleni 40-vuotis lahjaksi nuoren hienon ruunikon/mustan hevosen, rautiasta en ainakaan osta enkä yli 10-vuotiasta... mites sitten kävikään :P Mutta päivääkään en ole katunut, Pikkis on niin mahtavaluonteinen ja kiva oppimestari ettei voi olla kuin tyytyväinen. Ja onneksi en ostanut heti herkkää nuorta, ois voinu ollu aika kylmää kyytiä ja muutama murtunu luu seurauksena :D

Pahin tippumisesi?

Muutama vuosi sitten täysin kohtisuoraan pystyyn hypänneen hevosen selästä tipuin selälleni maahan kun oma paino jäi taakse enkä ehtinyt napata kaulasta kiinni. Mustelmia kummempaa ei käynyt fyysisesti mutta vieläkin jos hevosella on taipumus kevyeen etupäähän sanon kiitos eikiitos sellaisen ratsastamiselle.  Luita ei ole murtunut toistaiseksi * kop kop*.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

Fullneck ulkoloimia joka kelille on  2 kpl kutakin paksuutta ( vuoreton, fleece-vuorellinen, 150 g täyte, 300 g täyte = vaihtoloimi jos toinen on märkä), kuivatus fleecejä ilman vatsavöitä ( satula mahtuu alle) on muutama, tallitoppia 2 joista toinen HorseComfortin liukassisäpintainen lapalaskoksilla on miun suosikki, sadekisaloimi, muutama paksu filtti... merkkeinä Masta, Bucas, Weatherbeeta, Kingsland, HorseComfort, Eskadron, Lamicell. Vällyjä on kertynyt vähän liikaakin mutta jokaiselle on löytynyt kyllä käyttöä vuodenaikojen ja treenien mukaan.

Paras kuivatusloimi ikinä : Weatherbeetan kuivatusloimi Wick-Dri Cooler

Kuinka usein hevosesi liikkuvat?

Olen yrittänyt pitää P:llä sellaisen  viikkorytmin ettei suoraan vapaalta mennään rankempaa treeniä eikä toisinpäin rankasta jäädä suoraan vapaille. Täysin vapaita päiviä on viikossa 1, muina päivinä käyn vähintään taluttelemassa koska P ei paljon liiku itekseen tarhassa. Kaksi päivää rankkaa treeniä putkeen on maksimi, sitten tulee jo palauttelupäivä.
Joka 3./4. viikko on kevyempi riippuen miten valmennukset rytmittävät arkea.


Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Kai jotain noiden väliltä, ainakin omassa mittapuussani :D Meneillään on P:n maastouttaminen joka on lähteyt hyvin käyntiin - eilen käytiin taas kaksistaa klo 18 hämyisellä pellolla ja jäisellä tiellä käpöttelemässä. Jonkinlaista riskinottoa siis havaittavissa, tosin miun puksuttelut ei ole mitään verrattuna esim. maasto tai rataeste-ratsastajien rohkeuteen ja riskinottoon :)


Haaste menee eteenpäin Iinalle ja Miialle :)

Toinen :) päivä putkeen!

Nuusk nuusk

Wohou, nyt täytyy tuuletta kun siihen on aihetta!
Käytiin tänään maneesilla kopilla ja Pikkis matkasi loistavasti toisen hepan kanssa samalla kyydillä. Jopa niin loistavasti että hätä oli heti kova jos kyytikaveri hävisi hetkeksi näköpiiristä maneesilla :D

Ja toinen hieno juttu oli rentous joka säilyi läpi treenin. Vaihdoin kokeeksi Pikkikselle Bauncher nivelkuolaimen:

D-renkaiseen kolmipalaan:

 ja turpahihnan remonttiturpiksesta tavalliseen turpahihnaan + pikkuturpikseen - yhdistelmä tuntui toimivalta ja hevonen jäi pehmeämmin avuille eikä pidätteistä jännittynyt niskastaan niin reilusti. Tottahan on että ratsastajan käsi se on joka määrittää kuolaimen kovuuden ja toimivuuden ja pidätteet pitäisi mennä läpi ihan jo istunnalla mutta miulla nyt ei ole mikään huippunopea ja pehmeä käsi ja istunnassakin riittää huomauttamista joten jos hevonen saa apua toisenlaisesta kuolaimesta niin miksei voisi kokeilla :)

Kivaa oli ja hyvä mieli jäi! Pääasiassa tehtiin työtä pyöreänä, halusin että Pikkis pysyy niska pehmeänä alhaalla kevyenä ohjalle ja selkä ylhäällä, miun istunnan alla kiirehtimättä kuitenkin kohti tuntumaa hakeutuen.  Ja taas totesin ettei tukikorsetissa riitä puhti pitämään miut ryhdissä puristelematta tai tarttumatta ohjiin eli lenkille siis tästä tietsikan ääreltä istumasta :D

Tää kuukausi menee vähän hiljaiselossa valmennuksien suhteen kun on raspaus Hirnuvan Hampaan toimesta, madotus, rokotus, talvikenkäänlaitto, trailerin vakuutus, hevosen & ratsastajan kisaluvat ja liiton jäsenmaksu nielee yhteensä 460euroa joulu-tammikuussa... ihanan kallista! Mutta tammikuussa paluu treeniin Paken, Kikin, Iinan ja Karita Kotikulman (2.2.2014 Taralla - kaikki mukaan jotta valmennus toteutuu, ilmoittautukaa Anitalle!!!) valkuista vinkkejä hakien. Hyvää valmennusta siis tarjolla Kaakossa, valinnanvaraa riittää :)

Maastossa!

Nyt se sitten tapahtui, käytiin meinaan Pikkiksen kanssa ekaa kertaa maastossa kävelemässä kaksistaan! Tallia ympäröivillä laitumilla ollaan jo treenattu pariviikkoa ja tänään vaan kylmän viileästi käpöteltiin mettälenkille ilman yhden yhtä säpsyilyä!
Hitsi mie oon ylpeä tuosta hepasta varsinkin kun lähtötilanne oli sellainen ettei Lemillä päästy kotipihasta kuin tallin parkkipaikalle saakka kun hevosella jo pää pilvissä, häntä soihtuna ja sydämen lyönnit tuntui omassa pohkeessa  - "pientä jännitystä" siis oli ilmassa.
Mahtavuutta, nyt voi P:lle rakentaa kuntoa kentällä hyörimisen lisäksi kiipeilemällä ja kahlaamalla lumessa :D

Lähes sädemädäksi edennyt säteen pehmeneminenkin  on saatu onneksi kuriin kuparisulfaatilla joka on kuivattanut säteen hyvin - lisäksi takasten kavioiden kannat lähestulkoon murenivat kengityksessä pois - 2 kk mutatarhassa seisominen teki pahaa jälkeä :/  No mutta hokkikengät ja tierakumit on nyt jaloissa ( ja toistaiseksi kestäneetkin *kop kop*  ja hyvältä vaikuttaa :)

Huomenna piipahdus maneesilla vähän rankemmissa treeneissä - toivottavasti tää jääkausi loppus mahdollisimman pian ja ulkokentät sais ratsastettavaan kuntoon :)

Pakko jakaa loppuun vielä mielettömän inspiroiva video Youtubesta:

http://www.youtube.com/watch?v=bl3oiA77mJY#t=367

Eleetöntä, kiireetöntä, harmonista , kaikki näyttää niin helpolle :)

Uudessa tallissa

Perjantaina muutettiin Pikkiksen kanssa uuteen talliin ja miuta vähän jännitti miten ukkeli suhtautuu uusiin huudeihin ja kavereihin. No ekana aamuna piti vähän rallittaa tarhassa joka 4 x isompi kuin entinen - nauratti kun Pikkis käyttäytyi ihan kuin hevoset keväällä laitumellelaskussa - jiiiiihaaa! Ihanan iso tarha hyvällä pohjalla, ei tarvi mudassa rämpiä :)
Käytiin kanssa vähän haistelemassa ja kattelemassa uusia maastoja ja jännää oli - mie vielä teen P:stä maastoratsun ;) Saikkolassa on niin hyvät autottomat maastot että uskaltaa lähteä herkemmilläkin yksilöillä liikenteeseen, tosin alotellaan ensin tallin lähipelloilla ja rauhallinen hevonen seurana treenit :)

Huomenna madotus, tiistaina saadaan hokkikengät ja tilsakumit, keskiviikkona rokotus joten tääkin viikko menee vähän löysäillessä mutta saapahan heppa totutella rauhassa uusiin maisemiin :) Ja toivottavasti nämä on pysyvät lumet ja pääsee ulkokentällä menemään.

Vitsi mutta oon niin tyytyväinen Martin talliin, hevoset saa todella hyvää hoitoa - tasan klo 7 joka aamu ulos ja klo 18 sisään, kaikki tulee ajallaan ja tilat pidetään hyvässä kunnossa. Kenttä on 20 x 40 kivituhkakenttä - miusta yks Kaakon parhaita pohjia joka napakka mutta joustava, imee nopsaan vedet rankempienkin sateiden jälkeen. Homma toimii eikä tarvi jännittää mitenköhän siellä tallilla menee ja onko kaikki ok. Ja sijainti on loistava - 6-tie alkaa kilometrin päästä ja asfalttitietä kokomatka sinnekkin :) Hoidetut laitumet vieressä, koneellinen ilmanvaihto, hevosilla säännöllinen päivärytmi ja samat aikuiset käsittelijät, pieni talli, kiva porukka, tallinpitäjällä pelit ja pensselit joilla pitää ulkotilat kunnossa ja siisteinä ja kaikki asiat on sovittavissa. Ah!

Miun uusi kisatakki tupsahti muuten to postiluukusta - luonnollisesti ruskea jossa ihanat valkoiset tereet kauluksissa ja taskunliepeissä -nam!

Vatsalihastreeniä

Joko mennään?

Lauantaina totesin valkassa ettei miun tukikorsetti riitä mihinkään Pikkiksen selässä. Puuttuvia lihaksia korvaan käsillä ja reisillä - justiinsa niillä joita ei saa käyttää jos hevonen jännittyy alle. Vatsa ja selkälihat on ne jotka pitää satulassa ilman että takertuu hevoseen. Ohjelmistossa siis tulevaisuudessa ähertämistä alakerran punttipenkillä ja jumppamatolla (kunhan ensin selviän tästä jäätävästä basha-taudista joka myllertää jo kolmattapäivää päällä...)

Tehtiin siirtymisiä laukasta raviin kolmikaarisella kiemurauralla tehden kiemuroiden sisäkaarille ympyrät ravissa/ ensimmäinen laukassa. Pikkis laukkasi tosi hyvää laukkaa ympyröillä mutta ennakoi ja vaihteli laukkaa kun olisi pitänyt siirtyä raviin. Tuossa onkin meijän tämänhetkinen kipukohta - Pikkis jännittää ja kyttää kuvittelemiaan laukanvaihtoja niin paljon että kovettaa tulevan sisäkyljen jo valmiiksi etten saa uutta asetusta läpi pohkeella, tulee vahvaksi ja roiskaisee vaihdon - säntää eteen joko ravissa tai laukassa. Kohtuullisen mielenkiintoisen pelottavan tuntuista koska liike on niin iso että tempaa irti satulasta ja hevonen paahtaa paniikissa eteenpäin niin että maneesin kaaria saa väistellä ettei polvi tai pää kolise.
Laukanvaihdot on jotenkin jääneet sille päälle ja jännittyy todella paljon jo sille haiskahtavista tehtävistä, yrittää jo helpon B:n perustehtävissä lävistäjällä vaihtaa ja asetus pidettävä napakasti haluamansa laukan puolella ja ulkokylki plakkarissa ulkojalalla ettei pääse vaihtamaan.

Tehtiin myös lävistäjillä laukkaa jatkaen vastalaukassa uraapitkin yhden kulman läpi - muutaman kerran pääsi heittämään vaihdon ja käänsin heti takas tulosuuntaan - TÄMÄ EI KÄY. Hirmu kehut kun jatkoi vastalaukassa kulmanläpi - tuossa meille kotitehtävää kerrakseen. Asia vaan nyt käytävä läpi napakasti ja  kuitenkaan hinkkaamatta sitä liiaksi, omassa hatussa jäitä - kovat kehut kun menee hyvin ja napakka kääntö tulokierrokseen jos tekee omia ratkaisuja. Tammikuussa tarkoitus laittaa miuta rutkasti osaavampi kuski rattiin auttamaan hevosta jotta päästäisiin tuosta tavasta nopsemmin eroon.

Päivän positiiviset jutut oli ravin selkeä paraneminen - on pyöreämpää, rennompaa ja sujuvampaa - lihakset alkaa pikkuhiljaa kehittyä hevoselle. Jäi kevyelle tuntumalle, venytti kevyessä ravissa pidemmällä ohjalla kohti tuntumaa. Laukkaympyröillä laukkasi tosi hyvää ja tahdikasta laukkaa ja saatiin muutamia hyviä siirtymisiä aikaiseksi. Sain vinkin asettaa jo valmiiksi edeltävällä kaarella hevonen tulevan asetuksen suuntaiseksi eli ulospäin jottei ennakoi ja paahda vaan eteenpäin sisäkylki pulleana - toimii!
Laukassa kun päästään vielä tuohon matalaan ja rentoon muotoon jossa uskaltaa venyttää itseään myös suorilla urilla niin ollaan jo pitkällä ja siitä pääsee rakentamaan asioita rennosti eteenpäin.

Tämä viikko ja seuraava on pyhitetty rentoilulle - eteen alas ratsain ja juoksuttaen. Ja miulle korsettipunttirääkkiä :P

Eläimet on kyllä ihania ja empaattisia - eilen kun kävin tallilla pyörtymässä ( tarkoitus oli siis tehdä palauttava juoksutus :D) ja yritin kaksinkerroin ottaa Pikkikseltä toppista pois se nuoli miun olkapäätä ymmärtäen ettei kaikki nyt ole ihan kunnossa ja tää mamma tarvii apua. Samoin tallikissa tuli ihan kiinni viereen kehräämään kun makoilin ketarat ilmassa lattialla. Toivottavasti työ olette välttyneet tältä taudilta, huh huh :/

Loppuun miun ihan eka (koe)ratsastus Pikkiksellä ja se WAU-tunne mikä hevosesta tuli  <3

Heppaterapiaa

Viikonlopun myllerryksien jälkeen muistin taas miksi joskus olen alkanut harrastaa ratsastusta ja hevosia. Ne ovat äärettömän terapeuttisia eläimiä joiden kanssa touhuillessa muu maailma unohtuu hetkeksi ja kokee elävänsä hetkessä - ei menneisyydessä eikä tulevassa vaan juuri siinä missä ollaan menossa, läsnä. Ratsastaessa erityisesti keskittyy niin paljon yhteistyöhön hevosen kanssa että se melkein vastaa meditaation tai joogan tuomaa fiilistä - kaikki hulina mielessä pysähtyy ja sama olo jatkuu muutaman tunnin kunnes arki tempaa taas mukanaan.

Juoksuttelin Pikkistä tänään kapsonilla kun en kyennyt ratsastamaan ja oli kiva huomata että sateen rummutuksesta ja kattomuovien läpsymisestä huolimatta hevonen luotti miuhun vähän paremmin - ei enää säpsynyt jännittyneenä vaan laski päätään ja hömpsötteli rauhallisessa temmossa. Miusta Fia Lindh kuvasi HIHS:n tv-lähetyksessä hyvin herkän hevosen sielunmaisemaa; Masi pelkäsi tv-kameroita ja hallikauden alussa yleisöä ja haki turvaa ratsastajasta joka rauhoitti hevosta että kaikki on okei, mennään vaan. Meillä on isot hallit ja tv-kamerat vaan unelmissa mutta tuosta lauseesta tavoittaa miusta hyvin mikä on tärkeintä - rentous ja luottamus kun hevonen on herkkä ja helposti jännittyvä.

Linkin takana miusta aika hyvä näkökulma asiaan:  http://elainkoulutus.wordpress.com/2013/10/28/esteratsastus-on-turvallista/

Mutta mie olen joutunu myös miettimään mihin kannattaa uhrata jatkossa aikaa ja vaivaa; maneesin kattoriekaleiden lepatusta säikkyvän herkkishevosen rauhoittelemiseen kertatoisensa jälkeen/ajamalla trailerilla maneesille muutama kerta/vko/miten hevonen liikkuu talvella ulkokentällä jos vähänkään mukurainen pohja...... vai viemällä hevonen kokonaan olosuhteisiin joissa asiat on jo lähtökohdiltaan helpompia meille ja päästään ehkä eteenpäin vähemmällä vaivalla. Alan pikkuhiljaa kallistua tuon helpomman vaihtoehdon puoleen ja tammikuuksi mennään maneesitallille alivuokralaisina treenaamaan ja varmaan sinneppäin muutenkin nyt suunnataan kunhan tilaa tulee.

Pikkis aasinkorva

 

Yhteiset intohimot

Kermapeppu ry:n karkkipäivä

No okei syön mää tätä ihan tavallistakin hevosten evästä -heinääkin välillä ;)

Kisailupuuhia

Käytiin tänään Joutsenon Ratsastajien seurakisoissa menemässä Helppo B:0. Mukavat kisat oli, ilma suosi ja mie yritin pitää fiiliksen leppoisana ja hevosen pehmeänä. Osin jo onnistuin ainakin oman tunnetilan kanssa - en jännittynyt tai tuskastunut tapahtui mitä tahansa.
Pikkis oli aika pinkeänä vaikka ehdin ihan hyvin verkata eteen-alas taivutellen ja asetellen. Selkä ja niska pyrki jännittymään  enkä saanut hevosta jäämään pyöreänä ja suorana alle jotta voin alkaa ratsastaa jalalla kohti tuntumaa ilman että hevonen juoksee käteen sisään. Ehkä olisi pitänyt verkata pidempään?
Noh, enemmän treeniä vaan, mie uskon nykyään että kaikki ongelmat ovat aina lähtöisin sieltä satulan päältä, myös nuo kisatilanteissa tapahtuvat jäätymiset. Tai hevostahan ei voi estää jännittymästä mutta oleellisinta on kai miten silloin reagoi jännittymiseen ja auttaa hevosta taas rentoutumaan.

Mutta 60.6% saatiin, voi olla tyytyväinen vaikka selässä oli tunne et on myö paremminkii menty. Katsomosta tuli muilta surevaisilta lohdullisia kommentteja et hei haloo oot ratsastanut hevosella vasta 2 kk ja hevosta treenattu lähes sama aika että siihen nähden meni hienosti, hienosti liikkuva heppa ja henkinen valmentaja/kisahoitaja/orja kommentoi että odotti pahempaa sinkoilua herkkishevoselta joka käyttäytyikin mallikkaasti kisapaikalla :D

Kiitokset kuitenkin kisajärjestäjille kivoista kisoista  :)

Valitettavasti kuvaton postaus tuli taas, mie yritän ensiviikolla raahata kuvauskalustoa mukaan ja vähän saada taas väriä tähän blogiin :)

Oivalluksia vol 2

Tiistaina treenattiin Sannan kanssa jälleen pehmeyttä varsinkin siirtymisissä jossa Pikkis herkästi jännittää selän, nostaa päätä alakaulan pullahtaessa esiin -ei paljon mutta sen verran että siirtymisestä tulee jännittynyt. Syy tähän löytyi ylläri ylläri satulan päältä - miulla on liian äkkinäiset avut kun vähempikin riittäisi, ihan se että alkaa omalla istunnalla rytmittää ravintahtia ja hipaisee pohkeilla.

Toinen päivä löytö oli miun takertuminen oikeaan ohjaan - jos jokin menee mönkään ensimmäinen jolla käyn korjaamaan asiaa on oikea käsi - luonnollinen reaktio oikeakätiselle ihmiselle mutta ratsastuksessa haitallinen juttu. Asia ilmeni pohkeenväistöissä vasempaan - mie käännän niinkuin oppikirjoissa neuvotaan asetuksen ulos - liikaa. Varsinkin jos hevonen on painonsa kanssa jo valmiiksi oikealla vasen lapa jää liikaa tielle ja painoa pitää saada väistön sisätakaselle - asettamalla vasemmalle jolloin hevonen on suorempi ja pääsee vasemmalle. Asiaa korjattiin voltilla ennen väistöön lähtemistä - asettamalla sulkumaisesti vasemmalle ja kun hevonen asettui myötäys vas. ohjalla, oikea jalka kuljettaa sivulle ja väistöön rentous ja leppoisa tahti. Kuulostaa helpolle mutta tuottaa miulle valtavasti hankaluuksia luopua siitä oikeassa ohjassa roikkumisesta :P

Jeps, mutta loppuun sain ideasta kiinni ja homma alkoi jo sujua, väistö oikeaan sujui hienosti. Pyöreys ja rentous sekä tahti jo aika kivalla mallilla, miun pitää vaan olla tosi tarkkana että kun asiat menee hankalaksi en tuskastu hevoselle, ala puristelemaan, kovaksi ja jään vesihiihtämään jalat hevosen kainaloissa ja ohjalle itse roikkumaan - Pikkis kokee nuo melkoisena rangaistuksena. Mutta kai se on inhimillistä joskus tuskastua kun homma ei suju vaikka kuinka yrittää :D

Tämänpäivän oivallus liittyi juoksutukseen - en saanut P:tä millään rennoksi - huristeli vaan miun ympärillä hillitöntä kyytiä eikä supistanut alalinjaa ja pidentänyt ylälinjaa. Onneksi tallikamu oli maneesissa ja sain apua - olin liikaa hevosen lavankohdalla - kun siirryin enemmän takaosan taakse annoin tilaa hevoselle kulkea eteen ja pidin juoksutusraipan lavankohdalla ohjaamassa hevosta venyttämään ulkokylkeä ja ottamaan isompaa askelta ulkojaloilla homma alkoi toimia ja hevonen pyöreni ylhäältä. Himskatin tarkkaa shakkia kehonkielellä tuo juoksutus - Pikkis kyllä heti näyttää miulle jos teen asiat mahottomaksi suorittaa - mie arvostan sitä paljon - oppimestarin tärkein tehtävä tuoda omat tupeksinnat näkyviin jotta niille voi alkaa tekemään jotain :) Kiitos I :D

Huomenna piipahdus Joutsenossa seurakisoissa, oma ja hevosen rentous päätähtäimenä - paperissa saisi mielellään lukea "voisi olla energisempi" :)

Oivalluksia

Ujo mies 

Sain valkussa taas muutamia ahaaelämyksiä - missä kohdassa alkaa ratsastaa  ja kuljettaa hevosta jalalla eli kotoisammin ratsastaa hevosta kohti tuntumaa. Nyt ollaan löydetty jo rentoutta ja mie keinot jolla sen saan ylläpidettyä ja palautettua mutta hevosen pehmetessä niskastaan ja selästään sitä ei saa jättää yksin "tyhjäksi kädelle ja jalalle" kellumaan vaan tuossa kohdassa suoristus ja hevonen ratsastetaan jalan ja käden väliin eli istunnan alle joilla sitä autetaan ja tehdään pehmeät raamit joissa kulkea.

Laukassa joka P:llä "kohtuullisen iso" olen löytänyt paremman istunnan jossa lantio myötäilee eikä yläselkä ole liian takana ( paino istuinluilla ) liikkeen takana kaasuttamassa ja käsi taas ristiriitaisesti vastassa jarruttamassa ja polvet puristamassa ja kokoamassa -- kiva tunne kun Pikkis jää alle laukkaamaan ja sitä voi jo pikkupätkissä koota ilman mahdottomia rutisteluja jotka johtui em. syistä. Ja miun pitää antaa sen laukata isosti vaikka tuntuu aika huimalle koska vasta sitä isoa muhkeaa laukkaa voi alkaa koota.

Istunta on kyllä käsittämättömän tärkeässä roolissa tässä lajissa ja varsinkin painon jakautuminen selässä oikein - jos itse istuu vinossa ei voi koskaan olettaa että hevonenkaan kulkee suorana avuilla alla - hevosillahan on omatkin vinoutensa ja heikkoutensa jo valmiina joita vielä pahentaa vino ratsastaja.
Kröhöm... yllättävän nopeasti sitä oppii vaan omia vinouksiaan kompensoimaan ja muka korjaamaan... oikea kylki kasassa          -> vasen olkapää ylempänä -> lantio vasemmalla -> vasen alapohje taaempana.... kukalie ratsastaa noin... ;)

Klippasin Pikkikselle tälläsen kivan kuvion! Aika siisti! No ei - ihan kokonaan ajettiin kaikki karvat pois päätä ja jalkoja lukuunottamatta

Treenit jatkuu ja uusia oivalluksia tippuu siihentahtiin etten malta ootella mitä on vielä tulossa  :) Toisaalta tuntuu että on pudonnut ihan alkeistasolle kun omaa ratsastusta joutuu todellapaljon muokkaamaan. Pois mukavuusalueelta silläkin riskillä ettei aina tiedä missä mennään ja missä maali häämöttää. Mutta miksei kokeilisi jotain uutta jos sisimmissään tuntee ettei hevonen toimi niinkuin pitäisi eikä omilla tutuilla eväillä löydä ratkaisua ongelmiin jotka toistuu tietyssä kohdassa kaikilla hevosilla.

27.10 ja 17.11 olisi seurakisat lähiseudulla ja vähän keräilen rohkeutta lähteä kokeilemaan meijän ekoja helppo B ratoja kun treenit sujuu jo kohtuukivasti ja hevonen on voimistunut... mutta katotaan miltä tuntuu :)

Extemporevierailu Hubsilla

Kotikenttä oli sateiden jäleltä vielä lammikkoinen ja kokemuksesta tiedän ettei herra  suostu silloin siinä liikkumaan ja Pikkis säntäili eilen maneesissa siihenmalliin  että pakkasin pollen koppiin ja mentiin kahestaa Hubskille hömpsyttelemään.

....köpsöti köpsöti....

Eilen Pikkis oli tosiaan ihan kuumana juoksuttaessa, silmänvalkuaiset vaan vilahteli ja silmät pyöri päässä eikä tunninkaan jälkeen rauhoittunut pyöreäksi ja matalaksi vaan paahtoi ihan paniikissa menemään. Homman kruunasi kun kaahasi ittensä pukkilaukassa kumoon... Mie luulen että oli mahastaan kipeä ja säilö tujua tavaraa - säilöpaali sattui olemaan muista samanlaisista paaleista poiketen tosi kostea ( paljon sitä happoa) .

No tänään onneks ukkeli oli oma ittensä, vain hieman pinkeä siis ;) Saatiin ihan kaksistaan käyttöön molemmat ulkokentät ja raviksellakaan ei ollut ketään - aika luksusta :D
Vitsi miten kiva P oli taas ratsastaa kun itse istuin rentona ja liikkeen mukana, tosi tärkeää olla puristamatta - kannatella vähän reisiä ja olla työtämättä kantapäitä liian alas ettei takerru hevoseen. Pelkillä istuinluilla keikkuminen on P:lle merkki lähteä reippaasti eteen, painonsiirto lavoille merkki jarruttaa - kun istuu häpyluun ja istuinluiden muodostaman kolmion keskellä hevosen ja miun tasapainopiste kohtaa ja hevonen jää alle rennosti. Hiivatti kun onkin tarkkaa mutta kiva että hevonen vastaa apuihin juuri noin kun itse ratsastan.
Harmi ettei Ana ehtiny mukaan kuvaamaan, ekoja kertoja oli sellanen olo että tanssitaan yhdessä tasapainossa, hevonen jää miun alle rentona. Wau :) Tehtiin avotaivutusta uraamyöden, pohkeenväistöjä molempiin suuntiin, keskiraveja lyhyillä lävistäjillä, vastalaukkakaaria, kolmekaarista ja yksi laukanvaihtokin livahti joukkoon suuntaa vaihdettaessa - puhdas sellainen ilman ryysimistä tai takaosan vaihtamista perässä :D
Ja kaikkea pienissä pätkissä, alan jo tuntea kun hevonen alkaa valahtaa pois avuilta, jännittyä ja  putoan lapojen taakse reikään kun hevonen ei jaksa kannatella ja silloin on aika antaa pidempää ohjaa - mieluummin jo ennekuin nuo tapahtuu.

Lihasta näkyvissä ja pikkunen pömppömahakin jo :D

Pikkis kuuntelee ääntä tosi paljon, rauhoittuu kun höpöttelen niitä näitä ja olen "ratsastavinaan" siinä sivussa ja paljon kehuja - niistä oikein tunnen kun niska pehmenee ja hevonen sulaa alle :) Tärkeää jatkaa vaan muina miehinä mitä oli tekemässä jos heppa jännittyy alla, varmaan se oma höpöttäminen saa hengittämään ja hevosethan tunnetusti ovat mestareita kuulostelemaan ratsastajan reaktioita - "toi pidättää hengitystä ja jännittyy - nyt on puskassa mörköjä!". Omituinen höpöttäjä hevosineen on siis liikenteessä, varokaa ;)

Hieno keli ja ratsastus, kaiken epätoivon alta alkaa pilkottaa yhteistyö :D Aika makeitä fiiliksiä heppa tarjoilee kunhan kaiken perustana on rentous ja luottamus. Niitä kohti siis :)

yyyh, joudun ehkä kuitenkin kaikesta loimittamisesta huolimatta klippaamaan - nallekarvaa puskee. Jos tekis Trace-klipin niin ei pollen tarviis olla jatkuvasti loimi päällä....  

Violetti teletappi nautiskelemassa viimeisistä tuoreista raviksen nurtsilla

Sänkkärillä

Vähän jo lihasta näkyvissä

Nam, mitäs täällä on?!

Eilen käytiin sänkkärillä "maastoilemassa" liinanpäässä. Pikkis oli intona ja annoin se itse valita muodon missä kulki kun pohja oli liukas... no muotohan oli alkuun pää korkeuksissa pukkipieruilua ympäriinsä mutta kaipa hevosen pitää joskus saada olla myös hevonen ja täräytellä intopukkeja :) Uskaltaiskohan lähteä raviradalle ravaamaan/laukkaamaan pohjakuntoa...? Jos joku hullu liimapeppuinen stuntti innostuu em. asiasta saa ilmoittautua miulle :D

Tänään hain loimenpesu/kyllästysaineet ja törkeästi taloyhtiön koneeseen ( pesen lopuksi tyhjän koneen 90 -asteessa )- terveisiä vaan Koulukadulle rakkaille naapureille ;) . Tulikohan laitettua vähän liikaa kun kone täynnä vaahtoa... no olipahan  kakkinen loimikin

Maisemat keittiön ikkunasta - koivun väriloistoa

Ah ihanaa nyt 2 vapaata töistä ja hyviä kelejä luvassa - huomenna ja lauantaina ratsastamaan!

Blogissa pitkästä aikaa

Puppe - tha ratsu

Kiirettä on pidellyt siviilityössä ja päivitykset on jääneet vähiin. Mutta josko nyt taas ois enemmän asiaakin :)

Pikkiksen kanssa jäätiin viimeeksi pattitilanteeseen - hevonen oli todella kova ja jännittynyt ratsastaa ja mie melkein hermoromahduksen partaalla kun en tiennyt mitä tehdä.

Pidinkin melkein 1,5 viikon ratsastustauon ja juoksuttelin hevosta pyöreänä ja matalana kapsonilla samalla katsellen maastakäsin miksi hevonen jännittyy. Luulen että lihasjumista ja voimattomuudesta oli kyse - siirtymisissä oli ratsastaessakin ongelmia ja juoksuttaessa myös pyöreys katosi alkuun ja liikkeet olivat kulmikkaita.
 Pikkis on viettänyt oloneuvoksen elämää 2 vuotta tarhassa ( ei myöskään kesiä laitumella) - ainut liikunta tarhan ja tallin välillä 50 m käyntiä x 2 päivässä eli aika rapakuntoinen otus kyseessä. Eli ei siis ihme että tehtävät ei oikein suju - hevonen tarvii ihan peruskuntotreeniä ja lisää lihasta ja miun pitää antaa aikaa niille ilman hoppua. Iso hevonen, isot lihakset, eikä mikään nuorikko enää.

No aika itsestäänselvää kun näin jälkikäteen kotisohvalla asiaa ajattelee :D  Mutta jännä homma kyllä tuo koulutetun hevosen uudelleen treenikuntoon laittaminen - hevonenkin on ihan että tän mie osaan ja alkaa suorittaa intopiukeena tehtävää kunnes huomaa ettei jaksakkaan tehdä mitä ratsastaja pyytää - jännittyy ja kuumuu kun lihakset menee hapoille ja kuitenkin kovasti haluais miellyttää ratsastajaa. Miun tehtävä nyt pitää tehtävät niin lyhyinä ettei edetä siihen jännittymis/väsymisosioon saakka, lyhyitä kokoamisia ja sit taas rentoilua. Asiat positiivisina molemmille ja kuskille jäitä hattuun ja hevosta kuulostellen eteenpäin  :)

Ja toinen juttu minkä olen todennut ( vaikka Sanna siitä sanoikin) - Pikkis ei kertakaikkiaan tykkää maastoilusta, suorastaan pelkää sitä touhua. Maastossa ois niin helppoa saada sitä kuntoa huomaamatta kiipeilemällä ja pitkillä rauhallisillä lenkeillä jne mutta mutta....
Kotipihasta kun lähetään 10 m kaemmaksi hevonen nostaa koko 174 cm mitoillansa pään korkeuksiin, jännittää kaikki lihakset ja sydämenlyönnit tuntuu omassa pohkeessa - kaikkea pelätään ja säntäillään sieraimet ja silmät levällään. 1,5 kk kävin taluttelemassa ja aina sama lopputulos - kaverilla tai ilman, etukäteisjuoksutuksilla kentällä tai ilman, tyynellä/aurinkoisella kelillä jne - hevonen jännittyi ihan pinkeäksi ja PELKÄSI - ei mitään feikkihyppelyä kun ei huvita vaan ihan pelkoa. Asiasta viisastuneena ollaan pihapiirissä muiden hevosten ja ihmisten läsnäollessa maastoiltu laitumilla ja viereisellä sänkipellolla jotta vähän saa vaihtelua viikko-ohjelmaan. Mie vannoutunut
" -kyllä kaikilla hevosilla pitää voida maastoilla" olen todellakin pyörtänyt tuon mielipiteen - kaikki hevoset vaan eivät pidä maastoilusta vaikka ihminen niin haluaisikin ja ite ois kiva kiikaroida lintuja ja sieniä - toisille ne puskat on vaan täynnä niitä sapelihammastiikereitä :D

No mutta... tänään menin jo selkään ja Pikkis oli tosi ihana, rento ja kevyt - mielettömän hyvän tuntuinen kunhan muistin pitää treenipätkät taas lyhyenä ja olla itse rentona ja kiittää hevosta pienimmistäkin yrityksistä. Hitsi, mahtavaa - viikonloppuna jos saisin paprazzin raahattua taas paikalle kuvailemaan.

Muutoin miun hepostelu suunnitelmat on saaneet "vähän" uutta suuntaa - kisasuunnitelmat ensikaudelle siirtyy tuonne aikaisintaan heinäkuulle, alkukaudesta vielä muutamat kisat jos hölskyminen harjoitusravissa tuntuu hyvälle ja sitten stunt-ratsastaja saapi hoidella ratsastukset ainakin maalis-kesäkuun. Mutta katsotaan miten elämä etenee ja mitä tulee eteen :)

Mikä on kun ei taidot riitä...

Tänään mentiin valmennus kotitallilla Paken ohjauksessa. Mie olin liian kova ja jännityin kun hevonen jännittyi, jäin vaan pitämään ohjia passiivisesti  käsissä ja puristelemaan reisillä/jaloilla :/
Kokosin ihan liikaa vaikka vähempikin riittäisi tässäkohassa, hain kai liian äkkiä sitä samaa fiilistä mikä on pidemmälle treenatulla kuntonsa ja lihaksistonsa puolesta valmiimmalla hevosella. Karmea suorittaminen iski päälle!

Huomasin että pääsen jo jyvälle hevosesta kun pörrätään pääty-ympyröillä mutta kun tehdään tehtävää alan vaan ratsastaa tehtävää - en hevosta! Kaikki pehmeys ja hevosen signaalit jäävät huomioimatta kun mietin vaan seuraavaa volttia, hemmetti ko onkin hankalaa!

Lopputunnista pääsin jo vähän fiiliksiin kun tajusin viimein antaa kädellä myöden ja valmistella asiat kunnolla sekä ASETTAA pehmeästi, pitää käden pehmeän elävänä  ja istua siellä liikettä mukaillen.

Vastalaukat kulmankatkaisusta onnistuivat jo kohtuullisesti, volteilla löytyi hyvä rytmi ja tasapaino ja lopussa tosiaan kivaa rentoa ja letkeää menoa :)

Huomenna jatkuu, toivottavasti tänpäiväsestä oppineena rennommissa fiiliksissä :) Älä jäädy jos hevonen jäätyy :D

Suoruus, rentous, tahti....

Tänään treenattiin Sannan koutsauksessa miulle pepputuntumaa kumpi takajalka kantaa painoa enemmän ja milloin hevonen vetää sisäkyljen volteilla sisään ja ylös ja nostaa sisälavan ylös ( = taipuu  sisäpohkeen ympärille kaatumatta jalalle kylkimyyryssä sisäkylki pullistuneena) ja milloin ulkokylki venyy ja hevonen levittää takaset jotta tasapaino volteilla säilyy ja se paino siellä ulkojalalla jotta tukipilarina se mahdollistaa sisäetusen laajemman irtonaisen liikkeen ja sisätakasen aktiivisuuden.
Samalla haettiin tilannetta jossa voin ottaa ratsastajana ulko-ohjan käteen ja ulkojalan käyttöön kun hevonen on niin suora tai ulkokylki suuremmalla kaarella kulkevana ja taipuvana tarjoutuu miun jalalle ja kädelle. Jollei hevonen taivu sisään kunnolla ja suoristu oikein ei ulkona ole mitään mitä ottaa.

 Kun Pikkis löysi koipensa oikein ja taipui molempiin suuntiin ja suoristui pongahtamatta samantien jännittyneeksi ja pysyi ylälinja pyöreänä ihan löysällä ohjalla kuten videossa näkyy. Ja jäi istunnan alle keinumaan ilman painetta ohjasta liikkuen isona ja pyöreänä kropan läpi. Hieno hevonen joka opettaa ettei jalalla vaan voi hätistää loputtomasti kohti kovaa kättä -tuosta P vaan jännittyy ja kovettuu.

Tavoitteena siis tällä kaikella on että hevonen oppii itse hakemaan tasapainonsa ilman että ratsastaja kantaa sitä läpi liikkeiden :)

Videolla oisin voinut tarjota jo paremmin tuntumaa ohjalla koska hevonen sitä haki itse jännittymättä. Ja vieläkin oon vähän hidas oikaisemaan ja suoristamaan kun hevonen jo taipuu ( vars. oikeakierros jossa turhan paljon pusken sisäjalalla ja sisään asettavalla ohjalla kun voisi jo suoristaa ulko-ohjalla) ettei mene turhaan ylitaivuttamiseksi jolloin tasapaino menee kaarteissa. No mutta pikkuhiljaa :D

Maneesin muovit paukkui ja läpsyi tuulessa ja viereisellä laitumella vedettiin laukassa tättärää mutta pysyttiin pyöreänä ja rentona - oon supertyytyväinen jo siihen tämänpäivän antina  :)

Jumppaa asettamalla hevosta ulos ja samalla miulle tuntumaa siitä kun painoa pitää kääntää enemmän ulkoa sisälle ettei ulkojalka kanna taas liikaa ja hevonen kaadu ulos - ulos asettamallahan se paino saadaan keikautettua sisätakaselle ;)

Voihan suoruus....

Pikkiksen kanssa ollaan treenailtu taas samojen aihepiirien parissa kuin aiemminkin. Miun pitää vahtia lapoja ja tunnustella kumpi takanen kantaa enemmän painoa tai työntää suorilla urilla enemmän, lapoja siirtelemällä hevosen painopistettä voi keikauttaa niin että ristikkäinen takanen saadaan työskentelemään enemmän - haussa siis suoruus eli suoralla molemmat lavat ylhäällä ja takaset työntävät yhtäpaljon ja kaarteissa paino ulkojalalla jotta sisäetunen saa ilmaa alleen ja sisätakanen on tarmokas ja alla - hevonen kääntyy ja taipuu... kuulostaa hankalalle ja sitä se onkin ollut - lapoja pitää tosiaan kytätä ja harva hevonen on tasavahva molemmilta puolilta.
Kyrakin taisi kirjassa mainita että hevosen lapoja ja etuosaa on helpompi hallita kuin moottoria eli takapäätä ja tottahan se on. Ja ne lavat pitää olla ylhäällä jotta samalla hevonen nostaa koko ylälinjaansa ryhdikkäämmäksi vatsa ja selkälihaksilla ja oikeilla kaulanlihaksilla ( ei alakaulaa kantamassa kaulaa ja päätä) ja samalla takaset mahtuu vatsan alle koukistelemaan kun kokka on ylhäällä - hevonen siirtää painoaan takasille ja aktiiviset takajat alla nostavat etuosaa edelleen keveämmäksi.Ja kun lavat + selkä + vatsa  on ylhäällä ja takaset alla ei ratsastajakaan jää kuoppaan vaan nousee hevosen lihasten mukana ja liikkeissä on helpompi istua. Tai näin mie olen asian tähänmennessä ymmärtänyt, varmaan paljon ymmärrettävää, muutettavaa ja opittavaa riittää lisääkin :)

Pätkittäin jo saan aika hyviä fiiliksiä miltä tuntuu kun menee oikein, olen vaan vielä liian hidas korjaamaan ajoissa ennenkuin paino putoaa väärin ja hevonen jäykistyy toiselta kyljeltään ja kovettaa itsensä. Ja tuon oman istunnan kyttääminen siinä sivussa vielä :D

Huh heijaa, Pikkis pistää miut kyllä kunnon kouluun - miekun luulin et osaan jo ratsastaa edes perusasiat - oon kilpaillu jo ja kaikkea.... mutta isolla liikkeellä varustettu elastinen ja herkkä hevonen onkin ihan eri lukunsa. Sinne kyytiin en voi vaan mennä ja ottaa ohjia ja paukutella menemään - tuolla tyylillä hevonen vaan jännittyy kovaksi ja elastisuus katoaa tai show-ravi nostelee päätään.... Tänään totensinkin tallilla että miuta ei oikeastaan enää kiinnosta  kisaaminen, haluan oppia ratsastamaan tuollaisilla herkillä kavereilla joilla on paljon annettavaa - menköön siihen vaikka loppuelämä - kisailupuuhat tulevat jos ovat tullakseen mutta vasta kun yhteistyö toimii ( heh, helppohan se on näin kisakauden lopulla sanoa näin kun koko talvi aikaa treenata, katotaan taas miten asianlaita on ensi keväänä ;P)

Mutta kivaa on vaikka tulee tänne raportoitua aina ongelmakohdista - mielenkiinnolla odotan uusia oivalluksia :)

Inspiroivia videoita Youtubesta

Huippuratsastusta jossa hevonen ja ratsastaja tanssivat yhdessä eleettömästi ja hevosesta näkee että se on täysin luottavaisena ratsastajan alla tasapainossa, tyytyväisenä.

Huh kylmät väreet menee näitä katsellessa ja saa motivaatiota lisää treenata kohti parempaa ratsastusta. Viime kesänä muuten kansallisissa mieleen jäi ratsukko Kikko Kalliokoski 6-vuotiaalla hevosella Kiahan Rainwater - mieletön istunta, tyytyväinen hevonen ja harmoniaa jota ei edes rikkonut palkintojenjaon aikana läheltä yli lentänyt lentokone nousukiidossa mekastaen... vau. 


http://www.youtube.com/watch?v=HgiSmBrx_2M

http://www.youtube.com/watch?v=AfUFMJ9B420

http://www.youtube.com/watch?v=RZhtiCqBAGM

http://www.youtube.com/watch?v=iLXbRu8mxJk

Istuntaremontti jatkuu....

Eilen otettiin Sannan kanssa miun istunta kunnon syyniin. Miulla on jokaisen hevosen kanssa ollut jo pitkään sellanen "vesihiihtofiilis" - hevonen nojaa ohjaan ja hyytyy/juoksee karkuun alta ja sitten joudun jalalla käskemään ja ollaankin umpikujassa kun rentous häviää hevosen ihmetellessä että pitääkö tässä nyt mennä vai ei?!?

Vesihiihtelemässä....

Vikahan löytyi sitten miun lantiosta joka on kippaantuneena takakenoon - istun liikaa istuinluiden päällä = liikkeentakana pallea lytyssä ja pusken vielä hartioita taakse/eteen.

OMG, WTF??? ;D

Hevosen pitää liikuttaa miuta eikä miun hevosta ja miun pitää löytää hevosen tasapaino ( vauhtipiste) jossa hevosen ja miun painopiste kohtaa. Jos istun tasapainopisteen takana istuinluut paukuttaa hevoseen lisää vauhtia ja irtoan satulasta hölskymään ja heilumaan.

Kevennyskönötys

Lantio korjattiin enemmän vaakatasoon ja ylävartalo siihen päälle nostaen ryhti pallean lihaksilla kannatukseen ilman yliryhtiä hartioihin - fiilis oli alkuun ihan hirveä - tuntui että oon ihan etukumarassa ja lynässä mutta kappas vaan lantio liikkui rentona hevosta myötäillen irrallisena käden tekemisistä ja hevonen rentoutui alle - ohja oli vaan kädessä kevyenä ja jalat ympärillä! Oli kyllä aika mahtava tunne kun hevosta voi todellakin ohjailla painolla ja oman kropan tahdittamana, rakennuspalikat kun on pinottu oikein päällekkäin on tasapaino helppo löytää ja rentoutua. Tai no helppoa ja helppoa, vielä riittää miun  istunnassa remontoitavaa - lauantaina Sannan kanssa ja ens viikolla x 2 Paken valkuissa jatketaan teeman ympärillä :)

Veikko tarkkailee tilannetta aidantakaa

Istuntatunti

Tänään treenattiin Paken valkuissa istuntaa joka olikin piristävä ja tarpeellinen poikkeus treenailuihin.
Mie istun selässä kyllä korrektisti mutta liiankin paikoillaan varsinkin lantiolla ja samalla jarrutan ja hidastan hevosen liikkumista. Tai istun liian takana peffalla takanojassa  jolloin hevonen vaan kiihdyttää vauhtia, puristaudun reisillä satulaan ja käsi jää kovaksi - kaasu ja jarru yhtäaikaa päällä. Sormet jää auki ja laukassa yläkroppa heijaa liikaa joka sekin on kiihdyttää hevosen tahtia

Tänään poljettiin polkupyörää, istuttiin ravissa 2 askelta alas ja 2 ylös, haettiin oikeanlaista kevennystä ( ei liian ylös), etsittiin lantiokorin oikeaa asentoa, liikuteltiin istuinluita vuorotellen hevosen rytmissä ravissa, hartiat rennoiksi ja alasvaluviksi...

Päivän tärkein ahaaelämys oli etten tosiaan kiihdytä hevosen tahtia istumalla ylävartalo ja paino liian takana joka on merkki hevoselle mennä eteen - jos hevonen juoksee alta on tärkeää istua "enemmän lavoilla" eli siirtää omaa painoa enemmän hevosen päätä kohti - paino istuinluilta häpyluille ja muutenkin istua häpyluun ja istuinluiden muodostaman kolmion päällä - ei edessä eikä takana.

Istuinluiden liikuttelu vuorotellen hevosen rytmissä rentoutti Pikkiksen heti ja liikkeeseen tuli enemmän joustoa ja ilmaa alle, samalla hevosen tahtiin ja tempoon pystyi vaikuttamalla pelkällä oman tahdin muutoksella - tahdittamaan hevosta miun haluamaan suuntaan - aika mieletön fiilis :)

Toinen juttu oli mielikuva linnusta nyrkin sisällä - sormien pitää olla kevysti kiinni niin ettei lintu pääse karkuun muttei puristu kuoliaaksikaan liian tiukassa nyrkissä.

Vitsi, olo on kuin tehosekoittimen läpi käyneellä - löysä ja voimaton mutta onnellinen :D
Pikkis on kyllä loistava opettaja - tekee juuri niinkuin pyydän - jos pyyntö esitetään väärin tulee senmukainen reaktiokin ja oikein pyydetty asia palkitaan. Istunnalle herkkä hevonen joka jännittyy jos jännityn ja säilyy rentona jos kuskikin sitä on. 

Reidet ja polvet irti!

Rento ja suora - tasapainossa

Tuossapa tämänpäivän tärkein oppi valmennuksesta. Herkästi jään varsinkin siirtymisissä puristelemaan joka taas tuntuu hevosta inhottavalle eikä siirtymisestä tule sitten pehmeä ja rento. Samoin ylipäätään Pikkis on herkkä ja jos jää puristelemaan tai ohjalle itse roikkumaan hevonen jännittyy alle.
Tänään Rekulla P oli aika jännittynyt jo valmiiksi, tosi kova niskasta ja alakaula pyrki esiin ja selkä + lavat alas ja takaset tallissa...

Jännittynyt, alakaula vahvana, takajalat jossain kaukanaaaaa eikä hevonen kanna itseään

Sama homma kuin yllä, lavat ja takaosa karkuteillä, tulee kättävasten

Kun heppa tuntuu kovalle ja pinkeälle pitäisi itse istua siellä kyydissä mahdollisimman rentona ettei kovetu hevosen mukana. Pehmeät ja määrätietoiset avut joilla houkutellaan hevonen kuulolle. Uh, kuulostaa helpolle mutta kovan ja jännittyneen pollen kyydissä ei olekkaan niin helppoa istua. Ja juuri sillä omalla mukautuvalla istunnalla se hevonen saadaan rennoksi alle. Tänään treenattiin paljon juuri tuota liikkeen mukana liikkuvaa lantiota etten vaan pönötä kyydissä jäykkänä vaan annan  hevosen liikutella istuinluita ja lähden liikkeeseen mukaan - ja kappas Pikkis rentoutui alle :)

Samalla sain hyvää opastusta Pakelta mikä on hyvä tempo ja jalalla on myös uskallettava ratsastaa niitä lapoja ylös ( =takasia aktiivisemmiksi) - ei liian lyhyttä ohjaa ettei rullaa edestä ja saa tilaa nousta ja polkea.

Rentona ja pyöreänä

Ja taas tasapainossa

Takaosa alla, pyöreänä

Pirun hankala laji, jonkinlainen pepputuntuma on muodostunut jo miulle miltä hevonen tuntuu kun menee hyvin, mutta esim. tuo jännityminen ja miten/milloin reagoida oikein kun hevonen on ihan kova alla - siihen tarviin apua valmentajalta joka näkee tilanteen ulkopuolelta. Ja oikeastaan tosi hyvä että ongelmat tulee juuri valmennuksissa  esiin - silloin niihin saa heti apua eikä jää yksin märehtimään mitä tässä nyt tekis :)

Treenit jatkuu lauantaina :)