Ahkerointia ja hieno kummilapsi :)

Blogin päivittely on jäänyt nyt vähän vähemmälle kun jokapäivältä melkein tulisi samaa kävelyköpöttely postausta ( tylsääää....) :)
Ritken varamies on ollut myös nyt pienellä lepotauolla harmillisesti ja ratsastukset ovat kaikenkaikkiaan jääneet vähemmälle.

Mutta toisaalta oon nautiskellut puuhailusta muuten heppasten kanssa.
Valmentautumisesta ja kisaamisesta tulee aina miulle pientä painetta ja stressiä vaikka homman yrittää pitää kuinka hauskana ja kivana harrastuksena. Tottakai myös onnistumisen fiiliksiä tulee jotka kantaa eteenpäin mutta myös jännitystä varsinkin kilpailuissa kun mennään näytille ja arvioitavaksi muidenkin kuin tuomariston silmien alle :) Kivaa siis vaan välillä höösätä ja tupsutella hevosten kanssa ilman paineita, tulee ihan pikkutyttöajat mieleen :D

Hih ,miulla on nyt oma hoitohevonen, karvainen kummilapsi Ava. Tänään käytiin taas 8 kk vauvan kanssa kolmatta kertaa ilman vetoapua kotipihan ulkopuolella kävelemässä kaksistaan. Jännää oli, ja matkalla ohitettiin pelottavat pulkka, potkukelkka ja polkupyörä + postilaatikot ja roskis. Ava on juuri vieroitettu joten kaiken uuden lähestyminen ilman mamman turvaa on jänskää, miun pitää nyt ihmisenä luoda se turva ja johtajuus jotta varsuli kokee olonsa mukavaksi.
Hirmu hienosti meni! Tarhassa vielä putsasin vapaana olevan Avan kaviot ja koputtelin niitä jäljitellen vasaran naputtelua ja rapsuteltiin toisiamme. Hirmu hyvin Ava antaa koskea jokapuolelle, pää tai mahanalus ei tuota ongelmia. Ja väistää painetta, olen siirrellyt tyttöstä kyljistä sivulle pohjeapuja jäljitellen.

Bongå oli myös hieno tänään, kekkasi puolipidätteen muutaman toiston ja sokeripalan jälkeen :)

Terkuin Niina

Treeniä ja köpöttelyä

Kävin eilen ratsastamassa Bongån ja heppa oli taas hurjan mukava ja oppivainen :)
Ratsastuksessa melkein parasta on kun saa hevosen tajuamaan mitä pyydän ja pehmenemään alle luottavaisena. Tuo fiilis kantaa pitkälle :)

Ekat kevätauringon säteet ja hieno hevonen :)

Ritken kanssa on jatkettu kävelyä, 1-1,5 h kävelylenkit mäkisessä maastossa käy omankin kunnon päälle jo mutta hyvää tekee :D

Ei ole muuten ihan helppo juttu laittaa täysin kisakuntoinen hevonen käyntikuurille ja pitää senverran liikkeessä ja tyytyväisenä ettei revi itseään tarhassa.Täydestä karsinalevosta tässä tilanteessa ei olisi kuin haittaa ja väkirehut on jo pudotettu minimiin. Paras vaihtoehto lienee juuri tehdä pitkiä ja rauhallisia lenkkejä ja purkaa hevosen energia niihin.

 

 

 

Kävin tänään myös ratsastamassa Patella ja taas sain muutaman ahaaelämyksen. Kiva kyllä opetella "Paten saloihin", on niin hyvin koulutettu ja ylpeä siitä selkeästi - joutuu paljon itsekin miettimään mitä tekee, milloin ja miksi. Hieno oppimestari :)

 

Ratsastelua ja pohdiskelua vol xxx

Flunssan takia miun viikonlopun suunnitelmat menivät vähän uusiksi.
Kävin kokeilemassa Ritken "varamiestä" Patea joka on todella hieno ja herkkä kaveri. Sain Kristinalta luvan kirjoitella meidän kuulumisia tänne blogiin, käyn jatkossa Patella ratsastamassa koulukuvioita 2 x viikossa.

Parhaat oppimestarit ovat monesti todellakin tietoisia kuinka heidät on koulutettu ja millaisilla avuilla ratsastettu ja hommat toimivat kuin oppikirjassa jos vaan itse ratsastat oikein.

Erittäin kiva hevonen, Kristina auttaa miuta alkuun pitämällä tunteja hepan kanssa jotta löydän oikeat nappulat ja yhteisen sävelen.

Tuota erityistä keveyttä ja herkkyyttä haluan jatkossa siirtää myös muille ratsastettaville hevosilleni, jäi tosi kiva fiilis ja halu oppia lisää.
Miun kultainen lanka ratsastuksessa on toki tähänkin mennessä ollut pyrkiä keveyteen ja rentouteen, tuohon päästäkseni paremmin vaan pääosaan nousee vieläkin enemmän apujen täysin oikea ajoitus (paine/paine pois oikeassa kohtaa ja riittävän nopeasti) ja hevosen valmistelu (puolipidätteet ja asetukset).

Mutta nyt miulla on alla loistava opetusmestari ja ratsastus on super kivaa :D
Ja innolla jo odottelen paluuta Ritken kanssa kouluaitojen sisälle sitten kun sen aika tulee :)

Ratsastus ja hevoset ovat tosiaan suurien ääripään tunteiden harrastus - mielettömiä onnenpirskahduksia & flowta ja toisessa ääripäässä huolta ja jatkuvaa keskeneräisyyden sietämistä. Mutta ehkä nuo asiat ja loistavat ihmiset joiden kanssa jakaa hevoselämän ilot ja surut tekevät harrastuksesta niin kiehtovan :)

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille :) T: Niina

Köpöttelyä

Ritken kanssa ollaan tehty nyt 0.5 - 1.5h kävelyköpöttelylenkkejä päivittäin. R tosin alkaa olla jo sitä mieltä että mummoilut alkais jo riittää; tänään oli virtaa koneessa taas muille jakaa ja vinkaisuilla höystettynä ukkeli pomppi muutaman kerran miun takana että joko mennään ?!? Mummoilua tiedossa vielä 3 viikkoa, pitää purkaa hevosen energiaa nyt vaan piiiitkiin rauhallisiin lenkkeihin ja mäkisiin reitteihin että peruskunto säilyy ja jalat saa liikettä.

Perjantaina käyn taas ratsastamassa Bongån ja kokeilemassa kivan oloista Va B kisannutta heppaa josko meillä synkkaisi ja pääsisin treenaamaan Ritken toipumisen ajan. Erilaisia hevosia ratsastamalla oppii lajista taas uutta; periaatteessa avut joilla ratsastetaan ovat samat, mutta silti niiden sisällä on variaatioita ( miten asiat on opetettu hevoselle, ratsastajan henkilökohtaiset avut) ja paljon vaikuttaa hevosen sen hetkinen koulutustaso ja onko hevonen kisakunnossa vai toipilas/nuori. Kaikkia hevosia ei voi ratsastaa samalla tavalla vaan oma ratsastus pitäisi oppia muokkaamaan hevosen mukaiseksi.

Miusta hyvä esimerkki tästä on kaksi ääripäätä:  herkän ja tuituilevan tamman ja keikailevan orin  ratsastaminen; orin esim. pullistaessa kylkiään pohjetta vastaan saattaa napakat ja nopeat huomautukset  jalalla riittää, herkkää tammaa ei auta käydä kovistelemaan jaloilla tai kädellä tai saat vastaan entistä piukeamman paketin joka juoksee alta tai iskee liinat kiinni. Tuiterotammoilla nopeus ja tasaisuus on valttia; ei saa jäädä puristamaan missään nimessä ja kun homma kulkee pitää istua kuin kirkossa  - hiljaa ja häiritsemättä.

Mielenkiintoinen viikko siis tulossa, toivottavasti kaikki sujuu suunnitelmien mukaan :)

Video viimekesältä ja sijaisratsun etsintää

Ritken toipilasajan ajaksi olen etsiskelyt heppaa ratsastettavaksi ja nyt olisi yksi aika kiva opetusmestari tarjolla, hevosesta enemmän kun olen käynyt kokeilemassa miten sujuu yhteistyö. Bongå on myös erittäin kiva projekti yhdessä Ilveksien kanssa, kiva kun on ratsastettavia :)
Ja luonnollisesti käyn Ritkeä hoitamassa ja taluttelemassa arkipäivisin ma-to jotta saadaan heppa taas kuntoon ja treeniin  :)

Ohessa video alkukesältä -12, hieno Veikko :)

Saan tänään Ritkelle Bot-patjat takasiin, eli ohjelmassa kylmäystä - kävelytystä - kylmäystä ja Botit jalkoihin muutamaksi tunniksi. Onneksi on talvi ja luonto hoitaa kylmäyspuolta jo ihan itsekseenkin, tarhasta haettaessa jalat täysin viileät ja kuivat mutta olen vielä letkulla kylmännyt 2 x 10 min  :)

T: Niina

Iiiihanat Somelaiset hevoset, uuuh

Eilen taas manailin vanhan mutta rakkaan maasturimme vm - 77  kanssa kutostiellä rekkojen pyyhkiessä ohi kurat tuulilasiin viskoen ja tänään marssin autokauppaan koeajamaan vähän tuoreempaa versiota.

Tällänen peli tarttui matkaan, ei mikään järkyttävän suuri laiva mut vetomassa jarruin max 2000 kg eli kahta hevosta vois vedellä aika huoletta. Honda CR-V neliveto diesel ja aika näpsäkän kokonen mutta ärhäkkä.

Eilen vähä epäillen suhtauduin täysin samanlaisen auton vetokykyyn  ku oltiin lähössä Hubsin pihasta  ja kaks isoa hevosta kopissa jouduttii pysähtymään siihen tallin mäen jyrkimpään kohtaa ennen liittymistä asfalttitielle.... mutta ongelmitta ja sutimisitta siitä päästiin ja kuitenkin liukas, pöpperöinen hiekoittamaton tie alla. Auto sai kerralla miut kyllä vakuutettua :D 

Hintaa tällä kyseisellä yksilöllä on muutama tonni liikaa, pikkasen enemmän ajettu ja halvempi peli hakusessa. 

Mielenkiintosia nuo tehtaiden ilmoittamat suurimmat sallitut vetomassat - sama auto vanhemmalla korimallilla ( diesel + nelikko+ samat hepat + manuaali = samat autoissa )saa kiskoa vaan 1500kg, alkaen 2007 korimalleissa taas  max 2000kg.

Aika mielenkiintosta, meidän etuveto Volvollakin saa vetää enemmin, eli 1600kg. Johtuneeko rungon rakenteista tai mistä sitten....

No mutta kytätään ja autoliikkeestä ilmottelevat kun sopiva osuu kohalle. Tarjolla ois myös Kia Sorento, pitenee sekin käydä vielä testailemassa ja muita vetureita. 

Vetoauton ylläpitäminen on yllättävän kallista puuhaa, kuluttaa autoa aikalailla. Premium merkeillä varaosat ja huollot maksaa maastureissa mansikoita, "tavismerkeillä" pääsee vähän huokeammalla. 

Kävin hevostelemassa tänään Bongålla ja Veikolla. Bongå on Ilveksien kiva ruunapoika jota käyn ratsimassa kerran viikossa. Tosi herkkä ja miellyttämisenhaluinen sekä oppivainen kaveri. 

Veikon kanssa hömpsyttelin avut läpi. Veikolla on hauska tapa kysyä riittäskö tämä vai tehdäänkö enemmän, jää istunnan alle herkästi keinumaan eikä ravi etene jos ei erikseen pyydä ja jää ite kiinni, toisaalta kyllä loistavaa että puolipidätteet menee noin hyvin läpi jo melkein pelkällä ajatuksen voimalla, hevonen odottaa alla ja pääsee ratsastamaan pohkeilla kohti tuntumaa :D Herkkä ja hieno kaveri :)

Suloiluja vol 2.

Terkuin Niina :)

Huh heijaa

nyt uskaltaa pikkasen jo hymyillä. Pientä sanomista löytyi hepan jaloista muttei mitään katastrofaalista. Kuukauden kävelytyskuuri ja sitten kontrolli. Melkein ell. antoi jo raviluvat samantien mutta parempi varmistella että kaikki menee hyvin. Ja kiitosta saatiin että tuotiin hevonen näin nopeasti tutkimuksiin, pikkuvammoilla on taipumuksena kumuloitua ja paheta hoitamattomina.

 Ja luojan lykky että Ritke näyttää kivun tosi herkästi jolloin heti huomaa jos kaikki ei ole ok, välillä kyllä naurattaa melkein kun pikku hokinpolkema ruununrajassa tekee hevosesta hetkeksi kolmijalkaisen :D

No tältä erää uskaltaa vähän tosiaan huokaista, tiedä sitten mitä tulevaisuus tuo taas tullessaan noitten kaviokkaiden kanssa, aina sattuu ja tapahtuu. Manailtiin autossa oikein porukalla menomatkalla Kouvolaan rakkaan harrastuksemme epävakautta; monasti kun justiinsa on hevonen hyvässä lihaksessa ja hommat alkaa sujua tulee joku källi ja taas köpötellään, ihmetellään ja aloitetaan pahimmillaan kaikki taas alusta. Tätä näkee varsinkin treenissä olevien hevosten keskuudessa todella paljon - aina on jonkun tutun hevosella jotain häikkää :/

Huh huh, toiv. kaikki nyt menee hyvin, mie oli klinikalla varmaa valkea kun lakana ku jännitti niin kovin mikä on "tuomio". Noista kaviokavereista tulee huomaamatta vaan niin rakkaita ja Ritke on luonteeltaan niin täysi 10 että sen kanssa on mukavaa ja huoletonta puuhailla :)

Terkuin Niina 

Suomipoikien kyydissä

Kävin tänään ratsastamassa Veikon LisaAeg tilalla ja samalla humpsuttelin toisenkin kivan kaverin siinä sivussa. Suomenhepat on kyllä siitä hienoja että ne on mahdottoman rehtejä ja työmoraali on hyvä. Kestäviä ja nöyriä kavereita :)

Nelijalkainen kummilapsi sai rapsutuksia, nosteltii jalkoja ja väistettiin painetta.

Löysin arkistojen kätköistä vielä ihka ekan ratsastuskuvan - ikää 7 vee ja Särkänniemessä ollaan naama nakilla :D

Hih, hampaiden vaihto kukkeimmillaan menossa ja taluttajana yli-innokas Sanna-Raipe , ehtaa kasaria

Wanhojen muistelua

FB.n vanhojen kuvien innoittamana päätin tehdä kuvamuisteloita miun heppailu-uralta :)

Tästä kaikki lähti: Kauppisen Tiinan Candy-ponin selässä  toista kertaa

Eka hoitoheppa, Candyn varsa Cocacin

Tän  ponin mie oisin niin kovin halunnu, hieno ja hyvin koulutettu Newforesttamma Lady ( mutta sain sensijaan pianon josta kaikki miun kaverit on kuulleet varmaan katkeransuloista tilitystä ;) )
Lady oli meillä tytöillä kesäponina naapurin mummon vanhassa navetassa ja  talvella käytiin Tiinalla hoitemassa poneja ja niiden varsoja.  

Pellolla Ladyn kanssa



Näiden kuvien välillä on n. 5 vuotta ja osa  muistoista jo hävinnyt ( tai löytyy meidän ullakkovarastosta ) Kiitos Erma, Menuett My Life, Hamly, Timppa ( Ladyn varsa) ja lukuisat varsat ja hevoset joiden nimiä en enää muista.

Ylläpitosuokki Vihma 

Kaverin heppa Bläki - suuntaus kouluratsastukseen selviämässä...? 

Piipahdus ravipuolella, eka oma hevonen Ädi ja sänkkäripellolla ajelua. Ädi oli 2- vuotias ori  kun sen ostin eikä ollut suostunut kulkemaan kärrien edessä.  Sain sen luottamuksen ja ratsastukset ja ajelut sujui hyvin. 

Ädin kanssa raviksella. Harjoitusraveissa asti piipahdettiin, kunnes hevonen loukkasi jalkansa onnettomuudessa ja se piti lopettaa. R.I.P.

Helsingin vuosien puoliylläpitoheppa Cava

Unski - hieno trakehner joka oli miulla ylläpidossa ( om. Heidi R.). Unski oli   pitkälle koulutettu  ja osaavin hevonen joka miulla oli koskaan tuolloin ollut - ja sytyke kouluratsastuksen maailmaan. Unskin kanssa aloin ottaa harvakseltaan koulutunteja ja siirryin puskavuosien jälkeen tavoitteellisempaan touhuun ratsastuksessa

Unskin opissa

Vuokrailin Unskipaapan jäleen kuumaa Westfalen- tamma Romaa  joka opetti paljon 

Roma - höppänä

Ostin vuonna 2009 toisen oman hevosen pv-tamma Titan jonka kanssa elämä oli välillä vuoristorataa.  Hieno tamma  joka opetti paljon ja joutui olemaan miun harjoittelukappaleena johon ei tulisen ja vahvan luonteensa takia passannut ollenkaan.
Käytiin aluevalmennuksissa, kesä vietettiin Salmen Tainalla ja piipahdeltiin pikkukisoissa ja menin ratsastajana paljon eteenpäin. Joku joskus on onnistuneesti todennut että ne haasteellisimmat hevoset opettavat eniten - eivät anna ratsastaa itseään miten vain ja joutuu ratsastajana miettimään paljon omaa ratsastustaan ja muuttamaan tapojaan - TOTTA!

Titan kanssa seurakisoissa ja voitto tuli :)

Vuokrailin Sallisten hienoa Mossea  -11 ja -12. Mosse opetti miulle laukanvaihdot  ja  vaativan liikkeita - hieno oppimestari :)

Annen hieno suokkiori Serin-Veka. Kisailtiin ja valmentauduttiin -11 ja - 12.

Veikon kanssa aluekisoissa  helppo B

Toukokuussa  -12 Mika etsi Ritkelle vuokraajaa ja tutustuin hienoon ja herkkään   ruunapoikaan .
Matka jatkuu..... :)

Torstaina ois sitten se klinikkareissu, jännittää mielettömästi ja pelottaa. Jalasta on jo lämpö ja turvotukset kadonneet, hyvä kuitenkin käydä tarkistamassa että kaikki on ok.

Terkuin Niina