Muistoja, jossittelua ja kuvia

Kesä on ohi ja Pikkis päässyt taivasheppojen seuraksi vihreämmille laitumille. Päätös oli todella vaikea ja raskas ja mie kai kipuilen asiaa vieläkin. Toisaalta hevonen meni kesän mittaan niin kipeäksi että käveleminenkin teki kipeää ja se helpotti päätöksenteossa. 
Mutta helppoa ei ole rakkaan elävän olennon lopettaminen ikinä. Ja ainakin miulla vanhalla märehtijällä jossittelua riittää oman pään sisällä pitkään.

Summa Summarum:

Kavioluun murtuman aiheutti todennäköisesti hapero kavioaines ja matala kavionholvi joka ei suojannut kavionpohjaa niin hyvin kuin vahvempaa ja syvempää tekoa oleva kavio.  Ja se kivenperkule johon kompuroitiin.

Laidunkesän vaihtoehtona olisi ollut 1 kk karsinalepo, sen jälkee pikkuruisessa sairastarhassa koko kesä ja 4-6 kk kuluttua luutumisen mukaan asteittainen kuntoutus. Jos kavioluunmurtuma oisi ollut ainoa ongelma oisin jaksanu vielä yrittääkin mutta muut nivelongelmat olivat niin pahassa vaiheessa ja hevonen liikkunut pitkin talvea tosi hitaasti ja jäykästi takaa tai kertakaikkiaan juossut alta karkuun kipua että olisin joka kerta hevosen selkään mennessäni miettinyt onko se kipeä ja onko reilua vaatia muuta kuin ehkä vain käyntiä jos sitäkään :/

Päivätorkuilla

Pikkuhiljaa alkaa taas heppahommat kiinnostamaan, mutta heposteluväen paikkansapitävä lausahdus "Hevoseton on huoleton" on kyllä tullut todettua todeksi useampaan kertaan. 

Oma hevonen tarjoaa ihanaa onnenhuumaa ja onnistumisen tunteita mutta myös karmivaa epävarmuutta taloudellisesti sekä hevosen terveydentilan suhteen - "tuntuu oudolle, ontuuko tämä, onko vaan jäykkä ja jumissa vai kipeä, painaako satula/kuolain/joku muu, RATSASTANKO VÄÄRIN??, onko kengitys kohdallaan, onko tämä riehunut tarhassa, onko pohja liian kova/pehmeä/liikaa kitkaa eikä joustoa, tarviiko kalliita lisäravinteita/rehumuutoksia tai hierojan vai pitääkö viedä klinikalle"..... tuttua dialogia varmaan monelle meistä.

Tavoitteellinen säännöllinen valmentautuminen toisaalta voimistaa hevosta mutta myös lisää riskiä rasitusvammoihin ja nivelongelmiin. Nuori, kallis ja laadukas 20 t hevonen voi syystä tai toisesta päivässä muuttua pihankoristeeksi ja kalliit vakuutukset eivät välttämättä korvaa mitään.

Hyi olipas inhorealistista paatosta,pahoittelut siitä.  Mutta kesän jäljiltä heppailusta jäi vähän tummanpuhuva kuva miun verkkokalvoille. Hyviäkin hetkiä mahtui paljon sekaan mutta miinusta tuli niin paljon että vie aikaa kunnes pääsen asian yli ja näen taas positiiviset jutut hommassa.

Nuo faktat visusti mielessä pitäydyn nyt harrastelijana ja penkkiurheilijana (kunnes aika todennäisimmin kultaa muistot ja omaa ollaan taas katsastamassa :P). Never Say Never ;) 

Nyt tarkkana !

Viimeinen usvainen aamu <3