Nyt se sitten tapahtui, käytiin meinaan Pikkiksen kanssa ekaa kertaa maastossa kävelemässä kaksistaan! Tallia ympäröivillä laitumilla ollaan jo treenattu pariviikkoa ja tänään vaan kylmän viileästi käpöteltiin mettälenkille ilman yhden yhtä säpsyilyä!
Hitsi mie oon ylpeä tuosta hepasta varsinkin kun lähtötilanne oli sellainen ettei Lemillä päästy kotipihasta kuin tallin parkkipaikalle saakka kun hevosella jo pää pilvissä, häntä soihtuna ja sydämen lyönnit tuntui omassa pohkeessa - "pientä jännitystä" siis oli ilmassa.
Mahtavuutta, nyt voi P:lle rakentaa kuntoa kentällä hyörimisen lisäksi kiipeilemällä ja kahlaamalla lumessa :D
Lähes sädemädäksi edennyt säteen pehmeneminenkin on saatu onneksi kuriin kuparisulfaatilla joka on kuivattanut säteen hyvin - lisäksi takasten kavioiden kannat lähestulkoon murenivat kengityksessä pois - 2 kk mutatarhassa seisominen teki pahaa jälkeä :/ No mutta hokkikengät ja tierakumit on nyt jaloissa ( ja toistaiseksi kestäneetkin *kop kop* ja hyvältä vaikuttaa :)
Huomenna piipahdus maneesilla vähän rankemmissa treeneissä - toivottavasti tää jääkausi loppus mahdollisimman pian ja ulkokentät sais ratsastettavaan kuntoon :)
Pakko jakaa loppuun vielä mielettömän inspiroiva video Youtubesta:
http://www.youtube.com/watch?v=bl3oiA77mJY#t=367
Eleetöntä, kiireetöntä, harmonista , kaikki näyttää niin helpolle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti