 |
| Puppe - tha ratsu |
Kiirettä on pidellyt siviilityössä ja päivitykset on jääneet vähiin. Mutta josko nyt taas ois enemmän asiaakin :)
Pikkiksen kanssa jäätiin viimeeksi pattitilanteeseen - hevonen oli todella kova ja jännittynyt ratsastaa ja mie melkein hermoromahduksen partaalla kun en tiennyt mitä tehdä.
Pidinkin melkein 1,5 viikon ratsastustauon ja juoksuttelin hevosta pyöreänä ja matalana kapsonilla samalla katsellen maastakäsin miksi hevonen jännittyy. Luulen että lihasjumista ja voimattomuudesta oli kyse - siirtymisissä oli ratsastaessakin ongelmia ja juoksuttaessa myös pyöreys katosi alkuun ja liikkeet olivat kulmikkaita.
Pikkis on viettänyt oloneuvoksen elämää 2 vuotta tarhassa ( ei myöskään kesiä laitumella) - ainut liikunta tarhan ja tallin välillä 50 m käyntiä x 2 päivässä eli aika rapakuntoinen otus kyseessä. Eli ei siis ihme että tehtävät ei oikein suju - hevonen tarvii ihan peruskuntotreeniä ja lisää lihasta ja miun pitää antaa aikaa niille ilman hoppua. Iso hevonen, isot lihakset, eikä mikään nuorikko enää.
No aika itsestäänselvää kun näin jälkikäteen kotisohvalla asiaa ajattelee :D Mutta jännä homma kyllä tuo koulutetun hevosen uudelleen treenikuntoon laittaminen - hevonenkin on ihan että tän mie osaan ja alkaa suorittaa intopiukeena tehtävää kunnes huomaa ettei jaksakkaan tehdä mitä ratsastaja pyytää - jännittyy ja kuumuu kun lihakset menee hapoille ja kuitenkin kovasti haluais miellyttää ratsastajaa. Miun tehtävä nyt pitää tehtävät niin lyhyinä ettei edetä siihen jännittymis/väsymisosioon saakka, lyhyitä kokoamisia ja sit taas rentoilua. Asiat positiivisina molemmille ja kuskille jäitä hattuun ja hevosta kuulostellen eteenpäin :)
Ja toinen juttu minkä olen todennut ( vaikka Sanna siitä sanoikin) - Pikkis ei kertakaikkiaan tykkää maastoilusta, suorastaan pelkää sitä touhua. Maastossa ois niin helppoa saada sitä kuntoa huomaamatta kiipeilemällä ja pitkillä rauhallisillä lenkeillä jne mutta mutta....
Kotipihasta kun lähetään 10 m kaemmaksi hevonen nostaa koko 174 cm mitoillansa pään korkeuksiin, jännittää kaikki lihakset ja sydämenlyönnit tuntuu omassa pohkeessa - kaikkea pelätään ja säntäillään sieraimet ja silmät levällään. 1,5 kk kävin taluttelemassa ja aina sama lopputulos - kaverilla tai ilman, etukäteisjuoksutuksilla kentällä tai ilman, tyynellä/aurinkoisella kelillä jne - hevonen jännittyi ihan pinkeäksi ja PELKÄSI - ei mitään feikkihyppelyä kun ei huvita vaan ihan pelkoa. Asiasta viisastuneena ollaan pihapiirissä muiden hevosten ja ihmisten läsnäollessa maastoiltu laitumilla ja viereisellä sänkipellolla jotta vähän saa vaihtelua viikko-ohjelmaan. Mie vannoutunut
" -kyllä kaikilla hevosilla pitää voida maastoilla" olen todellakin pyörtänyt tuon mielipiteen - kaikki hevoset vaan eivät pidä maastoilusta vaikka ihminen niin haluaisikin ja ite ois kiva kiikaroida lintuja ja sieniä - toisille ne puskat on vaan täynnä niitä sapelihammastiikereitä :D
No mutta... tänään menin jo selkään ja Pikkis oli tosi ihana, rento ja kevyt - mielettömän hyvän tuntuinen kunhan muistin pitää treenipätkät taas lyhyenä ja olla itse rentona ja kiittää hevosta pienimmistäkin yrityksistä. Hitsi, mahtavaa - viikonloppuna jos saisin paprazzin raahattua taas paikalle kuvailemaan.
Muutoin miun hepostelu suunnitelmat on saaneet "vähän" uutta suuntaa - kisasuunnitelmat ensikaudelle siirtyy tuonne aikaisintaan heinäkuulle, alkukaudesta vielä muutamat kisat jos hölskyminen harjoitusravissa tuntuu hyvälle ja sitten stunt-ratsastaja saapi hoidella ratsastukset ainakin maalis-kesäkuun. Mutta katsotaan miten elämä etenee ja mitä tulee eteen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti