Satulaongelmia

Suoraa tilaa satulassa alle 10 cm

Aaaarrrrgggghhh... mie niin toivoin ettei tätä päivä tulis mut tulihan se. Nimittäin satulaonkelma.
Nykyinen Frank Bainsin Omni ihanalla tummanruskealla nahalla on ihanan pehmeä ja laadukas ja Pikkiksen mitoille tehty mutta mutta... istuin on erittäin kuppimainen isoilla polvituilla ja vain 17 tuumainen ja miulla ei mahdu reisi satulaan. Lonkan ja polven välinen mitta siis liian iso tuohon penkkiin joka ei anna valinnanvaraa miten siellä istutaan vaan ohjaa kuppimaisuudellaan ja isoilla polvituilla todella voimakkaasti. Etukaari on high head-tyyppinen eli sekin nousee jyrkästi ja samoin takakaari. Jos joudun käyttämään pohjetta edessä on työn ja tuskan takana etten joudu takakaarelle istumaan kun reisi ei mahdu satulaan ja takakaari työntää miuta etunojaan. Todella hankalaa istua hevosen takajalkojen päällä koska tila on niin ahdas että istuinluut asettuvat jo takakaaren lähes pystysuoraan kaareutuvalle osalle enkä pääse sinne  ilman hillitöntä epämukavuutta :/

Ah ja jollei asia ois näin yksinkertainen myös Pikkikselle on alkanut ilmaantua " patteja" säänvieruksille jotka kielii että jostain puristaa. Kopeloin toppauksia ja niissä pehmeitä kohtia varsinkin juuri säänvieruksilla ja toppaukset niin painuneet jo että nahan saa melkein puristettua sormien väliin. Eli Pikkiksen oloa saa luultavasti korjattua toppauttamalla satulan mutta mites mie...

No ei muuta kun ensiavuksi Mattesin palaromaaniin täytepaloja eteen ja satula topattavaksi. Toivottavasti toppauttaminen korjaisi myös miun oloja satulassa kohtuullisiksi muuten täytyy aloittaa satulanetsimisrumba :/

Rumbaa onneksi jonkinverran helpottaa tieto että hevoselle käyvät Frank Bainesin satulat jotka kohtuuhintaisia mittatilauksellakin. Oma pylly vaan pitää nyt saada mukavuusalueelle.

Lauantaina käytiin Hubsilla treeneissä ja päivän pääteema oli - pidä asetus ja ulko-ohjan tuki kaikessa mitä teet. Tehtiin paljon siirtymisiä joissa hevosen tuli olla "läpi" niskasta ja kantaa itsensä alusta asti ilman etupainoisia romahduksia. Ja asetuksessa ei käänny koko hevosen kaula - vain sieltä sieltä ylimmistä niskanikamista taivutaan vähän.  Laadukkaita laukannostoja avuilla olevilla hevosilla ilman ryntäilyjä - sisätakajalka töihin ponnistamaan.  Ravissa 4-5 kaarista kiemurauraa muistaen taas asetus - suoristus. Ja kun homma sujui kohtuullisesti ja hevosella säilyi asetus tehtiin samaa laukassa - laukanvaihto käynninkautta. Jessus meijän kipukohtia koeteltiin ihan urakalla, mutta hyvin Pikkis säilytti hermonsa eikä lähteny roiskimaan vaihtoja. Mie olin kyydissä taas ihan makaroonina lopussa, yläselkä retkotti ties missä mutta sain sentään paremmin ratsastettua kun viimeeksi. Asia mistä mie tykkään Katin treeneissä todella paljon on ettei siellä voi oikoilla kulmia tai tehdä niitä plörö-siirtymisiä koutsin huomaamatta - joutuu oikeasti ratsastamaan asiat huolella loppuun asti. Ja hevosten spookaillessa jotain maneesipäädyssä tilanne otetaan opin kannalta - älä lopeta ratsastamista - näin voi käydä myös kisaradalla. Ens lauantaina taas uusiksi :)