Extemporevierailu Hubsilla

Kotikenttä oli sateiden jäleltä vielä lammikkoinen ja kokemuksesta tiedän ettei herra  suostu silloin siinä liikkumaan ja Pikkis säntäili eilen maneesissa siihenmalliin  että pakkasin pollen koppiin ja mentiin kahestaa Hubskille hömpsyttelemään.

....köpsöti köpsöti....

Eilen Pikkis oli tosiaan ihan kuumana juoksuttaessa, silmänvalkuaiset vaan vilahteli ja silmät pyöri päässä eikä tunninkaan jälkeen rauhoittunut pyöreäksi ja matalaksi vaan paahtoi ihan paniikissa menemään. Homman kruunasi kun kaahasi ittensä pukkilaukassa kumoon... Mie luulen että oli mahastaan kipeä ja säilö tujua tavaraa - säilöpaali sattui olemaan muista samanlaisista paaleista poiketen tosi kostea ( paljon sitä happoa) .

No tänään onneks ukkeli oli oma ittensä, vain hieman pinkeä siis ;) Saatiin ihan kaksistaan käyttöön molemmat ulkokentät ja raviksellakaan ei ollut ketään - aika luksusta :D
Vitsi miten kiva P oli taas ratsastaa kun itse istuin rentona ja liikkeen mukana, tosi tärkeää olla puristamatta - kannatella vähän reisiä ja olla työtämättä kantapäitä liian alas ettei takerru hevoseen. Pelkillä istuinluilla keikkuminen on P:lle merkki lähteä reippaasti eteen, painonsiirto lavoille merkki jarruttaa - kun istuu häpyluun ja istuinluiden muodostaman kolmion keskellä hevosen ja miun tasapainopiste kohtaa ja hevonen jää alle rennosti. Hiivatti kun onkin tarkkaa mutta kiva että hevonen vastaa apuihin juuri noin kun itse ratsastan.
Harmi ettei Ana ehtiny mukaan kuvaamaan, ekoja kertoja oli sellanen olo että tanssitaan yhdessä tasapainossa, hevonen jää miun alle rentona. Wau :) Tehtiin avotaivutusta uraamyöden, pohkeenväistöjä molempiin suuntiin, keskiraveja lyhyillä lävistäjillä, vastalaukkakaaria, kolmekaarista ja yksi laukanvaihtokin livahti joukkoon suuntaa vaihdettaessa - puhdas sellainen ilman ryysimistä tai takaosan vaihtamista perässä :D
Ja kaikkea pienissä pätkissä, alan jo tuntea kun hevonen alkaa valahtaa pois avuilta, jännittyä ja  putoan lapojen taakse reikään kun hevonen ei jaksa kannatella ja silloin on aika antaa pidempää ohjaa - mieluummin jo ennekuin nuo tapahtuu.

Lihasta näkyvissä ja pikkunen pömppömahakin jo :D

Pikkis kuuntelee ääntä tosi paljon, rauhoittuu kun höpöttelen niitä näitä ja olen "ratsastavinaan" siinä sivussa ja paljon kehuja - niistä oikein tunnen kun niska pehmenee ja hevonen sulaa alle :) Tärkeää jatkaa vaan muina miehinä mitä oli tekemässä jos heppa jännittyy alla, varmaan se oma höpöttäminen saa hengittämään ja hevosethan tunnetusti ovat mestareita kuulostelemaan ratsastajan reaktioita - "toi pidättää hengitystä ja jännittyy - nyt on puskassa mörköjä!". Omituinen höpöttäjä hevosineen on siis liikenteessä, varokaa ;)

Hieno keli ja ratsastus, kaiken epätoivon alta alkaa pilkottaa yhteistyö :D Aika makeitä fiiliksiä heppa tarjoilee kunhan kaiken perustana on rentous ja luottamus. Niitä kohti siis :)

yyyh, joudun ehkä kuitenkin kaikesta loimittamisesta huolimatta klippaamaan - nallekarvaa puskee. Jos tekis Trace-klipin niin ei pollen tarviis olla jatkuvasti loimi päällä....  

Violetti teletappi nautiskelemassa viimeisistä tuoreista raviksen nurtsilla