Kauralla täytetty ex-tyynyliina on action |
Raukea, pehmeä katse... |
Silmät lumppaa... |
4 minuuttia lämmitystä mikrossa ja käyttövalmis! Pikkis testaili kauratyynyä eilen ennen ja jälkeen treenin ja tuntui toimivan kun hevonen rentoutui lähes uneen. Siirtelin tyynyä läpi koko selän ja päällä vielä villaviltti joka levitti lämpöä laajemmalle. Ainut miinus oli luonnollisesti tyynyn sisältö : mehukkaasti höyryävä kaurapussi pepunpäällä aiheutti alkuun hämmennystä :D
Eilen käytiin valkuissa lähitallin maneesissa ja Pikkis oli ihan superhieno kun istuin itse ryhdikkäästi pepunpäällä kantaen oman pääni vartalon jatkona ja yritin sinnikkäästi pitää rintakehän auki ( ei olkapäitä eteen kyyryyn).
Mutta kuinka vaikeaa onkaan ratsastaa suoraan säilyttäen hevonen jalanedessä, pehmeällä tuntumalla ja suorana! Takaa aktiivisena sitomatta edestä liikaa...
Mutta siirtymiset laukka -ravi, laukka -käynti on parantuneet huimasti yllättäen kun en jätä hevosta yksin, valmistelen siirtymisen ja kerron heti siirtymisen jälkeen mihin mennään ja missä temmossa enkä vaan jää jalat irti killimään ja hevonen ratkoo itse suunnan ja vauhdin kun ei muuta voi. Ja pidätteet menee läpi - pääsen myötäämään :D Paljon on vielä työtä miulla asioiden oivaltamisessa - miten pyydän, miten ajoitan avut, milloin myötäys, puolipidäte, liikaa, liian vähän..... mutta kaikessa hankaluudessaan tuo on tämän homman suola ja eteenpäin ajava voima ainakin miulle - koskaan et ole täysin valmis!
Ja maastoilut.... hallelujaa tänään käytiin yksin pilkkopimeässä metässä ja pelloilla tunnin kävelymaasto! Käsittämätön tyyppi! Vastaan tuli pulkkaa, traktoria, autoa... ja paras juttu kävi eilen maneesilla: keskityin niin pitämään pään pystyssä katse kattovaloissa että hevosen kylki ja miun jalustin osui maneesin laitaan kumahtaen ja irrottaen kunnon lumikasan liukumaan muovikatetta pitkin - ei pakoonsyöksyilyä tai sinkoamista! Toivottavasti tuosta saavutetusta luottamuksesta on apua myös kisakentillä :)
Sunnuntaina esissä muutto kuukaudeksi Rekulle alivuokralaiseksi, kiva päästä välillä treenaamaan maneesiin varsinkin kun ulkokentät on nyt aika koppurana.
Huh tulipas kunnon ihqupusihali -postaus mutta eilisestä niin hyvät fiilikset että ihana vähän makustella välillä onnistumisia. Ja Pikkis on vaan niin <3 Loistava opetusmestari!
Kesäisiä muisteloita |
Ratsastushan ei ole urheilua... ;) |
Innokas poseeraaja :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti