Jotain höpinää

Tämä viikko on tosiaan ollu meillä palautteluviikko - maastoilua ja rentoilua. Alkuviikosta kun kenttä ei ollu ihan peilijäätä menin kunnon treenin satulankokeilumielessä ja totesin seuraavanapäivänä ettei ois kannattanut - pohja oli suht ok muttei kuitenkaan tarpeeksi pehmeä ja luminen - Pikkis liikkui jotenkin puolipakotettuna ja seuraavanapäivänä oli lihakset jumissa. Eli kaikki vaativampi tekeminen on nyt vaan tehtävä maneesipohjalla jos haluan ettei hevonen kipeydy.

Eilen käytiin kanavanreunaa pitkin 1,5 h käyntimaasto ja tänään kera kankisuitsituksen tein alkuun peruutuksia ja takaosakäännöksiä pellolla ja siitä vielä 45 min. maastokävely päälle - heppa alkoi tuntua jo irtonaiselle. Kangilla mentiin ihan sen takia että pikkuhiljaa aletaan totutella taas niihin ajatuksella " tehdään jotain kivaa kanget päässä" - rentoutta eikä suoraan vaatimaan asioita kun rautaa on enemmän suussa.

Frank Baines jälleen vertailunvuoksi

Modena

Satulan valintakin alkaa löytää uomansa - Stubbenin satula on muuten hyvä ja istuva mutta liian kapea selkäragantilaltaan juuri siitä kohdasta johon miun paino tulee - hikisesti 3 sormea mahtuu rinnakkain kanavaan ja P:llä melko leveä selkä - satula kipeyttää selän ja teki rangan viereen patteja jotka kielii puristuksesta. Tällähetkellä parhaiten kokeilukandidaateista istuu Prestigen Modena jossa melko syvä istuin ja isot polvituet mutta tilaa istua kuitenkin enemmin kuin Bainsissa ja hyvä säkätila + selkärangantila. Kokeilusatula on liian leveä mutta runkoa saa onneksi muokattua, samoin 17 tuuman istuin on nippanappa mahdunko siihen....

Viikonpäästä olisi taas harkkakoulukisat Metsälässä jonne tarkoitus mennä kahdella kauramoottorilla, viikolla käydään treenaamassa maneesilla muutamakerta ja toivottavasti saisin Pikkiksen ratsastettua rennoksi ja hyvälle fiilikselle ( ja ne ulkoavut!!!) jotta alkaa pikkuhiljaa uskaltautua ainakin ajatuksen tasolla aluetason kisoja katselemaan.

Perjantaina oli kyllä taas sellanen päivä erinäisistä syistä että mietin onko tässä lajissa mitään järkeä. Rahaa palaa älyttömästi ( turha unelmoida lähtevänsä täältä loskapaskasta etelään pariksiviikoksi tai edes jotain muuta kivaa itselle), kaikki liikenevä aika menee tallilla ( mitkä ystävät, mikä aviomies...?), ongelmia toisensa perään, urheiluvälinettä ei voi jättää nurkkaan pariksi viikoksi jotta saa motivaation tähän touhuun taas riivittyä kasaan ja oman henkisesti ja fyysisesti vaativan työn ohella vaatia itseltään vielä harrastuksessa aina parempaa ja parempaa suoritusta... Ihan hullu laji. 

Mutta tänään taas muistin miksi tätä kaaosta jaksaa -  ne pienet onnistumiset kun taas himpun pääsee eteenpäin ja oivaltaa jotain uutta. Ja kyllä - aion laskea hevosen ja itseni kesällä 2-4 viikoksi täysin laidunlomalle - jotain ihan muuta kuin hevoselämää luvassa itselle tuon ajan, sitä odotellessa.

öyh...

Voi kyynel miten  jäätävän typerästi voikaan ratsastaa... käytiin harkkakoulukisoissa pyyhältämässä Helppo A:0 joka varsin haastava erityisesti laukkaosion suhteen meille - paljon tehtäviä lähes kokoajan joka toisaalta hyvä että oppii ratsastamaan kaikki asiat huolella ja oikeasti ratsastamaan ja ohjaamaan kokoajan. Mie unohdin kokonaan ulkoavut ja jäin vaan pehmittelemään hevosta banaaniksi sisältä - suoruus siis ihan kateissa. Ja Pikkis otti kunnon kieppiä vastalaukoista ja luikautti muutaman vaihdon ja yritti puskea ja kuskata miuta niska jäykkänä ylhäällä, hih mutta empäs antanut periksi :D
Tuo onkin meillä iso juttu - kumman tahdissa mennään. Kotona on aikaa ja tilaa kevennellä hevonen pehmeäksi ja "läpi" pääty-ympyrällä, kisapaikoilla jossa se rentous on enimmillään kateissa ei usein tuohon ole mahdollisuutta ahtailla verkka-alueilla. Mie jään yhä liikaa edestä pitämään kun pidäte ja myötäys ois oikein ratsastettu, samoin reisi jää liikaa kiinni varsinkin jos heppa tuntuu jännittyneelle jään vielä puristelemaan.
 Mutta paljon hyvääkin oli, Pikkis keskittyi miuhun eikä katsomon aktiviteetteihin, siirtymät oli paikkapaikoin ihan ok ja mie ratsastin :) Ja mie olen tyytyväinen että nyt miulla on kotivalmentaja Lappeenrannassa jolta saa neuvoja ja joka näkee heti asioiden ytimeen, mikä meni pieleen.
Satulan valinta on vielä kesken, kokeilussa tällähetkellä on 4 satulaa ja alkuviikosta testattiin 7:ää. Portoksesta mie edelleen tykkään eniten ja Pikkis viihtyy sen alla parhaiten. Perjantaina Portokseen satulamyyjän toimesta asennettiin jonkinlaiset paksut taitellut "pikakorokepalat" panelien alle sujauttamalla ( ei siis panelien sisään) pienelle alueelle lapakuoppakohtiin, eilen ja tänään P tuntui jännittyneeltä ja tänään jo niiasi kun kopeloin selkää - mie luulen että korokepalat tekivät sen että satulan keskiosa jäi ilmaan ja kaikki miun paino oli  etu + takakaarella pistemäisesti, ei siis toisaalta ihme että Pikkis tuntui tänään juoksevan alta pois aina kun istuin pepulle kunnolla.
Äkkiä siis korokepalat hitoille ja takas Mattesin palaromaani paloilla varustettuna jakamaan painetta tasaisesti. Näillä nyt mennään tuo koeaika, toppauttamalla saa sitten pysyvämmän ratkaisun kohan satula ensin testattua muuten toivottavasti hyväksi ajankanssa.

Kisasuoritus oli niin ÄLÄ RATSASTA NÄIN materiaalia että se jääköön videoiden Ö-mappiin, sen sijaan ulkona radan jälkeen jo jonkinlaista yhteistyötä oli nähtävillä muutamaa kolaria edestä lukuunottamatta :)
Hieno ja laadukas hevonen, ehkä mie vielä joku päivä opin ratsastamaankin sillä :)

Ens viikko puksutellaan matalana ja pyöreänä rennosti lihaksia palautellen, tällä viikolla on koottu vähän jo liikaakin hepan kuntoon nähden. Mutta kivaa on ollu ja taas uutta paljon opittu :)

Satulakandidaatti testiajossa

Himpun kaatuu "nokalleen" 

etuosaan lisää täytettä lapakuoppiin

Ajelin tänään Hubsilla valkassa satulakokelaan josta tiesin että se sattuu miun takapuolelle - Stubbenin Portos De Luxe. Pikkikselle himpun liian leveä edestä koska sinne tarvii lisää tavaraa epäkäslihas-osastolle mutta toisaalta hevonen on vasta kasvattamassa lihaksiaan ja jos nyt ostan täysin nappisatulan huomataan ½ vuoden päästä että on jäänyt naftiksi. Mattesin palaromaaniin laitoin eteen 2 x 2 palaa jotka nosti kokkaa sopivasti. Voi luoja <3 Mie pääsin sinne takasten päälle ihan vaan istumalla painokkaammin pää vartalon jatkeena ja Pikkis keveni edestä kun sai miun painon avukseen. Aivan mieletön fiilis ja se tunne miten hevonen liikkui vapautuneesti kun sain istuttua oikein! Ja sain sen olon jota olen kaivannut - pääsin syöttämään hevoselle ohjia ilman että romahtaa edestä, ei tarvinnut kannatella vaan hevonen katoi itsensä!
Taitaa olla miun satulavalinta tehty, huomenna vielä syynään selän tänpäiväsen jäljiltä ettei ole kuumotuksia tai turvotuksia/patteja ilmaantunut epämääräisiin paikkoihin satulan jäljiltä, sitten vaan satula topattavaksi paremmin Pikkiksen "muotoja" varten jos vaikuttaa hyvältä.
Itsellä oli aiemmin ainakin aikamoinen ennakkoluulo Stubbenin satuloita kohtaan - miekin olen istunut siinä kivikovassa Siegfridissä aikoinaan, samoin kun vanhemmat Kiefferit ja Passierit on jättäneet mieleen lähinnä kipeytyneet istunluut ja hankautuneen etumuksen. Mutta asiat onneksi muuttuu parempaan suuntaan ja tuo Portos on kuin istuisi geelityynyn päällä, aika samettia :)

Tänpäiväsestä hienosta fiiliksestä rohkaistuneena ja Katin rohkaisemana mennäänkin ens sunnuntaina harkkakisoissa helpon B:n sijaan Helppo A:0 joka täynnä siirtymisiä ja tehtäviä lyhyellä radalla jotka meillä nyt työnalla. Mie vieläkin plöräyttelen siirtymiset miten sattuu, jään kädellä kiinni tai heitän ohjat pois. Puolipidätteet jää herkästi päälle, unohdan ratsastaa, otan pidätteen molemmilla ohjilla kun se pitäisi ottaa ulko-ohjalla.... dääääm! Mutta oli meillä ihan hienojakin pätkiä - keskiravit oli mielettömät ja Pikkis pysyi pehmeänä ja pyöreällä kaulalla, nelikaarinen ravissa alkoi jo sujua ja avot meni hyvin :) Laukka-käynti-laukka tehtävä nelikaarisella plöröteltii vaihtelevalla menestyksellä juurikin tuon miun ulko-ohja/apu ongelman vuoksi ja Pikkiskin otti kierroksia eikä malttanut asettua tehtävän loppuun saakka vaan ennakoi ja pullisteli asetusta seuraavan kaaren myötäiseksi ennenaikojaan. Mutta ollaan myö kehitytty kumminkin, ekoja kertoja kun tehtiin tuota syksyllä Pikkis roiski vaihtoja jokakulmaan ja kuskas miuta ympäri kenttää :D

Satularumbaa yöks

Jotain mystistä on tapahtunut miun istunnalle noiden kahden videon välillä. Ylävartalo menee munakyyryyn ja koko istunta on epävakaa ja painopiste heiluu enkä istu istuinluilla hevosen takasten päällä. Mie pistän homman nyt ihan täysin ahtaan tuolin piikkiin ( siis vatsalihaksissahan ei ole mitään vikaa ;P). Todella hankalaa istua suorassa, työn ja tuskan takana että pääsen painonkanssa pepunpäälle joka on jo takakaaren pystysuoralla osalla :/


 Uutta satulaa siis metsästetään miun mitoille sopivammaksi ja samalla tietty Pikkikselle pitää myös istua :) Mut puolivoittoa on jo kun hevoselle sattuva malli on tiedossa ja miulla on myös mielikuva mitä oon hakemassa:

Ordo Equester Venus Monoflap eli yksisiipinen malli jossa isot polvituet mutta istuimessa tilaa enemmän liikkua kun ei ole niin kuppi. Ah ja tuo ruskea väri.... Tykkäsin paljon Stubbenin yksisiipisestä Portoksesta joka hyvin samanmallinen.

Nykyinen Omni

Pikkis The Säkäkuningas 

Eli loistokuntoinen Frank Bainsin Omni myynnissä vielä muutaman viikon miulla Lappeenrannassa jonka jälkeen menee Satulasoppiin vaihdossa.
Rungonleveys M ja istuin 17 tuumaa. Väri ihana tummanruskea ja ihan unelmapenkki istua pehmeydeltään muttei sovi pitkille reisille :D Suora rungoltaan, erittäin iso säkätila. Vastinhihnat ei uusille kalpene.
HP. 1500 euroa   Niina p. 040-8323043

Urheiltiin tänää Pikkiksen kanssa liinanpäässä ihan rentoa "lihakset hyllyy" ravia hitaassa temmossa vaihdellen siitä keskiraveihin joissa joutui työntämään kunnolla liikettä myös eteenpäin takasilla. Tavoitteena pyöreys kokoajan. Vitsi P on niin ihanan helppo ja tykkää paljon mennä liinassa, rentoutuu ihan silminnähden jo kun vedän kapsonin päähän -" aaahhh tää on näitä päiviä kun saa lömpsötellä". Ja ihanaa katsoa miten hevonen liikkuu mielellään ja iloisesti, omakin mieli lepää ja tuossa tavoitetta myös itselle saada sama aikaan selästäkäsin :)

Satulaongelmia

Suoraa tilaa satulassa alle 10 cm

Aaaarrrrgggghhh... mie niin toivoin ettei tätä päivä tulis mut tulihan se. Nimittäin satulaonkelma.
Nykyinen Frank Bainsin Omni ihanalla tummanruskealla nahalla on ihanan pehmeä ja laadukas ja Pikkiksen mitoille tehty mutta mutta... istuin on erittäin kuppimainen isoilla polvituilla ja vain 17 tuumainen ja miulla ei mahdu reisi satulaan. Lonkan ja polven välinen mitta siis liian iso tuohon penkkiin joka ei anna valinnanvaraa miten siellä istutaan vaan ohjaa kuppimaisuudellaan ja isoilla polvituilla todella voimakkaasti. Etukaari on high head-tyyppinen eli sekin nousee jyrkästi ja samoin takakaari. Jos joudun käyttämään pohjetta edessä on työn ja tuskan takana etten joudu takakaarelle istumaan kun reisi ei mahdu satulaan ja takakaari työntää miuta etunojaan. Todella hankalaa istua hevosen takajalkojen päällä koska tila on niin ahdas että istuinluut asettuvat jo takakaaren lähes pystysuoraan kaareutuvalle osalle enkä pääse sinne  ilman hillitöntä epämukavuutta :/

Ah ja jollei asia ois näin yksinkertainen myös Pikkikselle on alkanut ilmaantua " patteja" säänvieruksille jotka kielii että jostain puristaa. Kopeloin toppauksia ja niissä pehmeitä kohtia varsinkin juuri säänvieruksilla ja toppaukset niin painuneet jo että nahan saa melkein puristettua sormien väliin. Eli Pikkiksen oloa saa luultavasti korjattua toppauttamalla satulan mutta mites mie...

No ei muuta kun ensiavuksi Mattesin palaromaaniin täytepaloja eteen ja satula topattavaksi. Toivottavasti toppauttaminen korjaisi myös miun oloja satulassa kohtuullisiksi muuten täytyy aloittaa satulanetsimisrumba :/

Rumbaa onneksi jonkinverran helpottaa tieto että hevoselle käyvät Frank Bainesin satulat jotka kohtuuhintaisia mittatilauksellakin. Oma pylly vaan pitää nyt saada mukavuusalueelle.

Lauantaina käytiin Hubsilla treeneissä ja päivän pääteema oli - pidä asetus ja ulko-ohjan tuki kaikessa mitä teet. Tehtiin paljon siirtymisiä joissa hevosen tuli olla "läpi" niskasta ja kantaa itsensä alusta asti ilman etupainoisia romahduksia. Ja asetuksessa ei käänny koko hevosen kaula - vain sieltä sieltä ylimmistä niskanikamista taivutaan vähän.  Laadukkaita laukannostoja avuilla olevilla hevosilla ilman ryntäilyjä - sisätakajalka töihin ponnistamaan.  Ravissa 4-5 kaarista kiemurauraa muistaen taas asetus - suoristus. Ja kun homma sujui kohtuullisesti ja hevosella säilyi asetus tehtiin samaa laukassa - laukanvaihto käynninkautta. Jessus meijän kipukohtia koeteltiin ihan urakalla, mutta hyvin Pikkis säilytti hermonsa eikä lähteny roiskimaan vaihtoja. Mie olin kyydissä taas ihan makaroonina lopussa, yläselkä retkotti ties missä mutta sain sentään paremmin ratsastettua kun viimeeksi. Asia mistä mie tykkään Katin treeneissä todella paljon on ettei siellä voi oikoilla kulmia tai tehdä niitä plörö-siirtymisiä koutsin huomaamatta - joutuu oikeasti ratsastamaan asiat huolella loppuun asti. Ja hevosten spookaillessa jotain maneesipäädyssä tilanne otetaan opin kannalta - älä lopeta ratsastamista - näin voi käydä myös kisaradalla. Ens lauantaina taas uusiksi :)