Tänään treenattiin Paken valkuissa istuntaa joka olikin piristävä ja tarpeellinen poikkeus treenailuihin.
Mie istun selässä kyllä korrektisti mutta liiankin paikoillaan varsinkin lantiolla ja samalla jarrutan ja hidastan hevosen liikkumista. Tai istun liian takana peffalla takanojassa jolloin hevonen vaan kiihdyttää vauhtia, puristaudun reisillä satulaan ja käsi jää kovaksi - kaasu ja jarru yhtäaikaa päällä. Sormet jää auki ja laukassa yläkroppa heijaa liikaa joka sekin on kiihdyttää hevosen tahtia
Tänään poljettiin polkupyörää, istuttiin ravissa 2 askelta alas ja 2 ylös, haettiin oikeanlaista kevennystä ( ei liian ylös), etsittiin lantiokorin oikeaa asentoa, liikuteltiin istuinluita vuorotellen hevosen rytmissä ravissa, hartiat rennoiksi ja alasvaluviksi...
Päivän tärkein ahaaelämys oli etten tosiaan kiihdytä hevosen tahtia istumalla ylävartalo ja paino liian takana joka on merkki hevoselle mennä eteen - jos hevonen juoksee alta on tärkeää istua "enemmän lavoilla" eli siirtää omaa painoa enemmän hevosen päätä kohti - paino istuinluilta häpyluille ja muutenkin istua häpyluun ja istuinluiden muodostaman kolmion päällä - ei edessä eikä takana.
Istuinluiden liikuttelu vuorotellen hevosen rytmissä rentoutti Pikkiksen heti ja liikkeeseen tuli enemmän joustoa ja ilmaa alle, samalla hevosen tahtiin ja tempoon pystyi vaikuttamalla pelkällä oman tahdin muutoksella - tahdittamaan hevosta miun haluamaan suuntaan - aika mieletön fiilis :)
Toinen juttu oli mielikuva linnusta nyrkin sisällä - sormien pitää olla kevysti kiinni niin ettei lintu pääse karkuun muttei puristu kuoliaaksikaan liian tiukassa nyrkissä.
Vitsi, olo on kuin tehosekoittimen läpi käyneellä - löysä ja voimaton mutta onnellinen :D
Pikkis on kyllä loistava opettaja - tekee juuri niinkuin pyydän - jos pyyntö esitetään väärin tulee senmukainen reaktiokin ja oikein pyydetty asia palkitaan. Istunnalle herkkä hevonen joka jännittyy jos jännityn ja säilyy rentona jos kuskikin sitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti