Satulakandidaatti testiajossa

Himpun kaatuu "nokalleen" 

etuosaan lisää täytettä lapakuoppiin

Ajelin tänään Hubsilla valkassa satulakokelaan josta tiesin että se sattuu miun takapuolelle - Stubbenin Portos De Luxe. Pikkikselle himpun liian leveä edestä koska sinne tarvii lisää tavaraa epäkäslihas-osastolle mutta toisaalta hevonen on vasta kasvattamassa lihaksiaan ja jos nyt ostan täysin nappisatulan huomataan ½ vuoden päästä että on jäänyt naftiksi. Mattesin palaromaaniin laitoin eteen 2 x 2 palaa jotka nosti kokkaa sopivasti. Voi luoja <3 Mie pääsin sinne takasten päälle ihan vaan istumalla painokkaammin pää vartalon jatkeena ja Pikkis keveni edestä kun sai miun painon avukseen. Aivan mieletön fiilis ja se tunne miten hevonen liikkui vapautuneesti kun sain istuttua oikein! Ja sain sen olon jota olen kaivannut - pääsin syöttämään hevoselle ohjia ilman että romahtaa edestä, ei tarvinnut kannatella vaan hevonen katoi itsensä!
Taitaa olla miun satulavalinta tehty, huomenna vielä syynään selän tänpäiväsen jäljiltä ettei ole kuumotuksia tai turvotuksia/patteja ilmaantunut epämääräisiin paikkoihin satulan jäljiltä, sitten vaan satula topattavaksi paremmin Pikkiksen "muotoja" varten jos vaikuttaa hyvältä.
Itsellä oli aiemmin ainakin aikamoinen ennakkoluulo Stubbenin satuloita kohtaan - miekin olen istunut siinä kivikovassa Siegfridissä aikoinaan, samoin kun vanhemmat Kiefferit ja Passierit on jättäneet mieleen lähinnä kipeytyneet istunluut ja hankautuneen etumuksen. Mutta asiat onneksi muuttuu parempaan suuntaan ja tuo Portos on kuin istuisi geelityynyn päällä, aika samettia :)

Tänpäiväsestä hienosta fiiliksestä rohkaistuneena ja Katin rohkaisemana mennäänkin ens sunnuntaina harkkakisoissa helpon B:n sijaan Helppo A:0 joka täynnä siirtymisiä ja tehtäviä lyhyellä radalla jotka meillä nyt työnalla. Mie vieläkin plöräyttelen siirtymiset miten sattuu, jään kädellä kiinni tai heitän ohjat pois. Puolipidätteet jää herkästi päälle, unohdan ratsastaa, otan pidätteen molemmilla ohjilla kun se pitäisi ottaa ulko-ohjalla.... dääääm! Mutta oli meillä ihan hienojakin pätkiä - keskiravit oli mielettömät ja Pikkis pysyi pehmeänä ja pyöreällä kaulalla, nelikaarinen ravissa alkoi jo sujua ja avot meni hyvin :) Laukka-käynti-laukka tehtävä nelikaarisella plöröteltii vaihtelevalla menestyksellä juurikin tuon miun ulko-ohja/apu ongelman vuoksi ja Pikkiskin otti kierroksia eikä malttanut asettua tehtävän loppuun saakka vaan ennakoi ja pullisteli asetusta seuraavan kaaren myötäiseksi ennenaikojaan. Mutta ollaan myö kehitytty kumminkin, ekoja kertoja kun tehtiin tuota syksyllä Pikkis roiski vaihtoja jokakulmaan ja kuskas miuta ympäri kenttää :D