Tiistaina treenattiin Sannan kanssa jälleen pehmeyttä varsinkin siirtymisissä jossa Pikkis herkästi jännittää selän, nostaa päätä alakaulan pullahtaessa esiin -ei paljon mutta sen verran että siirtymisestä tulee jännittynyt. Syy tähän löytyi ylläri ylläri satulan päältä - miulla on liian äkkinäiset avut kun vähempikin riittäisi, ihan se että alkaa omalla istunnalla rytmittää ravintahtia ja hipaisee pohkeilla.
Toinen päivä löytö oli miun takertuminen oikeaan ohjaan - jos jokin menee mönkään ensimmäinen jolla käyn korjaamaan asiaa on oikea käsi - luonnollinen reaktio oikeakätiselle ihmiselle mutta ratsastuksessa haitallinen juttu. Asia ilmeni pohkeenväistöissä vasempaan - mie käännän niinkuin oppikirjoissa neuvotaan asetuksen ulos - liikaa. Varsinkin jos hevonen on painonsa kanssa jo valmiiksi oikealla vasen lapa jää liikaa tielle ja painoa pitää saada väistön sisätakaselle - asettamalla vasemmalle jolloin hevonen on suorempi ja pääsee vasemmalle. Asiaa korjattiin voltilla ennen väistöön lähtemistä - asettamalla sulkumaisesti vasemmalle ja kun hevonen asettui myötäys vas. ohjalla, oikea jalka kuljettaa sivulle ja väistöön rentous ja leppoisa tahti. Kuulostaa helpolle mutta tuottaa miulle valtavasti hankaluuksia luopua siitä oikeassa ohjassa roikkumisesta :P
Jeps, mutta loppuun sain ideasta kiinni ja homma alkoi jo sujua, väistö oikeaan sujui hienosti. Pyöreys ja rentous sekä tahti jo aika kivalla mallilla, miun pitää vaan olla tosi tarkkana että kun asiat menee hankalaksi en tuskastu hevoselle, ala puristelemaan, kovaksi ja jään vesihiihtämään jalat hevosen kainaloissa ja ohjalle itse roikkumaan - Pikkis kokee nuo melkoisena rangaistuksena. Mutta kai se on inhimillistä joskus tuskastua kun homma ei suju vaikka kuinka yrittää :D
Tämänpäivän oivallus liittyi juoksutukseen - en saanut P:tä millään rennoksi - huristeli vaan miun ympärillä hillitöntä kyytiä eikä supistanut alalinjaa ja pidentänyt ylälinjaa. Onneksi tallikamu oli maneesissa ja sain apua - olin liikaa hevosen lavankohdalla - kun siirryin enemmän takaosan taakse annoin tilaa hevoselle kulkea eteen ja pidin juoksutusraipan lavankohdalla ohjaamassa hevosta venyttämään ulkokylkeä ja ottamaan isompaa askelta ulkojaloilla homma alkoi toimia ja hevonen pyöreni ylhäältä. Himskatin tarkkaa shakkia kehonkielellä tuo juoksutus - Pikkis kyllä heti näyttää miulle jos teen asiat mahottomaksi suorittaa - mie arvostan sitä paljon - oppimestarin tärkein tehtävä tuoda omat tupeksinnat näkyviin jotta niille voi alkaa tekemään jotain :) Kiitos I :D
Huomenna piipahdus Joutsenossa seurakisoissa, oma ja hevosen rentous päätähtäimenä - paperissa saisi mielellään lukea "voisi olla energisempi" :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti