Peltotie. Hiljaisuus. Aurinko ja alla tanssiva hevonen ♥

Mieletön ilma tänään! Vaikka välillä oon manannut Suomen vuodenajat alimpaan... no sinne.. niin kyllä täytyy myöntää että pitkän ja pimeän talven jälkeen nää kelit hivelee sielua ja tuntuu erikoisen hyvälle.

Ritken kanssa ollan jatkettu käppäilyä, kahden viikon päästä ois lupa aloittaa ravipätkät. Äkkiä se aika kuiteskin menee vaikka talvella toipumisaika tuntui ikuisuudelta.

Eikka

Kävin tänään Eikkaa ratsastamassa ja taas poika nosti hymyn korviin. Maanantaina jätettiin hommat hautumaan laukannostojen tiimoilta ja tänään selvästi hevonen muisti tehtävän ja laukat nousi ilman puolen kentän kiihdyttelyä! Maanantaina tein isolla pääty-ympyrällä avon-tapaista taivutusta reilusti sisään johtavalla ohjalla asettaen ja käärien hevonen sisäpohkeen ympärille josta laukannostot ja samaten raviin siirtymiset sisäpohkeen ympärillä ja sisäänasettuneena. Samaten juoksutuskäskyt laukkaa myöden olivat hautuneet viikon aikana ja Eikka keskittyi miuhun tammoista välittämättä.
Hieno ukko kerrassaan! Käytiin loppukäynnit talutellen maastossa, oon yrittänyt pitää hommaan kivana ja mielenkiintoisena menemällä kentällä vain sen verran että homma toimii ja loput jotain muuta kivaa - palkkio hevoselle.

Veikon kanssa mentiin tänään auratulla peltotiellä kangilla "koulu-maastoyhdistettyä" treeniä.
Veki on tarkka pohjista eikä suostu liikkumaan jos tuntee että pohja raksuu ja liukuu alla kuten nyt kevään tullessa kentän pohja tekee.
Kankien kanssa oon pitänyt nyt alkuun pikkuturpista joka tasaa kangen heilumista suussa nyt totutteluvaiheessa. Tehtiin laukanvaihtoja käynnin ( + muutaman raviaskeleen ) kautta - ja taas autoin hevosta kietoen tulevan sisäpohkeen ympärille " avon" asentoon ja asetus sisälle - hyvin nousi aina se laukka jota haettiinkin :) Jatkossa toki tarkoitus tehdä nostot suoremmalla ja vain asetetulla hevosella mutta miusta tuo on hyvä kikka selkeästi osoittaa kumpaa laukkaa haetaan kun hommaa vielä treenataan.
Avotaivutukset sujuu uraapitkin tosi hyvin ja sulkutaivutukset tosi loivalla taivutuksella menee jo kivasti. Heh mutta suoruus.... :P Veikko on niin herkkä että tarjoaa kaikkia oppimiaan koukeroita sen sijaan että menisi vaan suoraan molemmilla ohjilla ja pohkeilla :D Eli aakkosissa pitää palata aina alkuun ja tehä eteenratsastuksia ja suoristuksia alkuun ennenkuin voi pyytää väistöjä ja tehtävien +väistöjenkin välillä tarkistuksia onko hevonen pohkeiden edessä ja suoristuuko. Mutta kiva kun on herkkä ja hieno heppa :)

Omia haasteita tuli taas myös muisteltua tuolla Vekin selässä - paino jalustimille, alapohje ja käsi hiljaa ja tukeva korsetti etten ite käy heilumaan hevosen tarjotessa mutkia vaan ohjaan itse istunnalla myös suoraan ja autan. Ja asettava ohja ei ole veto taakse jolla hevonen vain taittuu niskasta nutturalle vaan enemminkin pieni johtava ohjasote joka vie sivulle - ei taakse jolloin hevonen pääsee pyöristymään ylälinjasta.

Huh tulipas pitkät luritukset ja analyyssit....

Treenailua

keppi vaihtaa puolta

Eikka- mies oli varsin taitava tänään eikä paljon viisveisannut naapuritarhan tammojen metkuista ( no piti tietysti hirnahdella mutta muutoin keskittyi tosi hyvin). Tein paljon temponvaihteluja askellajin sisällä ja E otti tosi hyvin puolipidätteet vastaan. Laukka on vielä villiä ja voimatonta ja oon antanut hevosen nostaa pään ylös ja mennään aika haipakkaa eteen - takapää tarvii vielä lisää kantovoimaa. Hieno mies :)

Veikon kanssa pöristeltiin kentällä avut läpi ja käytiin maastossa jatkamassa saman teeman mukaisesti. Laukka pyörii mielettömän hyvin ja sitä saa säädellä mielensä mukaan, ravissa vielä epätasaisuutta, käynti on Vekin bravuuri :) Tein väistöjä molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa ja Veki vastasi pohkeeseen tosi hyvin + asettui pehmeästi. Käynnissä ja ravissa tehtiin kokoamisia ihan pikkupätkissä ja kivasti meni. Tasaisuutta tarvitaan lisää ja miun pitää istua aika jämäkkänä käsi, jalat ja istunta  hiljaa jotta pystyisin auttamaan hevosta, aiemmin oon vähän liikaa lähteny mukaan lengurteluihin ja videoita katellessani huomasin esim. käden heiluminen valmiiksi edestä rauhattomalla hevosella ei ainakaan auta asiaa :)  Hieno Veikko :)

Tässä vielä pätkä tammikuulta, Ritken kanssa harjoittelua :)

Jos jollain blogin lukijoista oisi kankiohjat ( tai vaikka yhdet ohjat ) kaupan vinkatkaa miulle :)

Terkuin Niina

Back on saddle :D

Ratsastin käyntiköpöttelylenkin 1,5 kk tauon jälkeen selästä käsin koska ell mukaan tähän ei ole estettä. Ja mukavaa oli :D Iloisia uutisia tuli myös maanantaiselta klinikkareissulta; raju turvotus johtui pikkuhaavojen aiheuttamasta impparista - siis ihan oikeasta sellaisesta. Jalka oli erittäin pinkeä ja melkein tulikuuma, aiemmat "impparit" joita olen nähnyt ovat olleet sellaista pehmeää turvotusta kauttaaltaan kintereestä vuohiseen. Nyt sai koko sana aivan uuden merkityksen.
Ab kuuri päällä, itse vamma on paranemassa hyvää vauhtia ja köpsöttelyä luvassa vielä kuukausi ja sitten ravailun aloittelua ja uusi kontrolli. Kevät ja alkukesän kisailut ja treenailut saa unohtaa mutta toivottavasti ollaan loppukesästä/syksystä jo mukana *kop kop*.

Veikon kanssa on hurjat suunnitelmat:

Suomenhevosten Mestaruus Kür 2012

9.5.2013 Hubsilla. Aika haastavat tehtävät, mutta pilkesilmäkulmassa treenataan ja mennään ;)

La- ma vuorossa Eikka-mies ja Veikon kanssa treenailua :) Raporttia ja kuviakin luvassa jos saan jonkun taas kameran taakse :)

Terkuin Niina

Muutama maastoilukuva

Eikan kanssa käytiin tänään maastoilemassa auringonlaskussa. Harmi kun tavallisella kameralla taivaanranta lähes aina ylivalottuu ja hienot värit ei näy.

Virtaa oli mahottomasti heppasessa ja rauhallinen lumihankikahlaus muuttui pupulaukaksi - vitsi mie nauroin, se on vaan niin koomisen tuntusta ku heppa pomppii ylös ja alas. Muutoin mentiinkin vaan muutama ravipätkä ja loput käyntiä. Mutta tosiaan kivaa että Eikalla on roimasti eteenpäinpyrkimystä, sitä jos ei nuorella hevosella ole luonnostaan asiat hankaloituu huomattavasti ja liikkumista omalla moottorilla on hankalaa opettaa. Tai näin mie ainakin ajattelen ja tykkään hepoista jotka on pirtsakoita ratsastettavia :)

Eilen kävin katsastamassa myytävää oripoikaa. Juoksuteltii heppaa irtona pyörössä ja liinassa kentällä. Jotain ehkä jäi puuttumaan että oisin innostunut, harmi :/ Kiva hevonen ja mukava omistaja, mutta ei tullu kuitenkaan sitä wou - efektiä mitä oisin kaivannut. Etsiskely jatkuu hissukseen.

- Niina -

Kuvapostaus: Hieno Eikka :)

                                         Alkukumarrus

 

 

                                         Eikka 140cm ja Niina 174cm - hyvin sovitaan yhteen eiks je?

 

 

 

                                         Kumpparit pois...

                                        
                                         Laukkaan wrooom, wroom

                                         Hieno mies :)

Ajatuksen virtaa ja Kuumeilua hevosrintamalla....

Kevät on tunnetusti kaikenmoisien muutoksien aikaa, luonto heräilee ja itsekkin alkaa tässä talven horteesta kömpiä kohti uusia tuulia. Vetoauto-rintaman kuumeilu on hieman laantumassa ja saamassa järjen valoa suuriin suunnitelmiin - tähtäimessä saada kahden hepan koppia kiskova vetomörssäri ennen kesää alle, mutta asia saa hautua ja edetä rauhassa. Kisa/valmennussuunnitelmat meni uusiksi loukkaantumisten vuoksi,  eikä siten autolla ole nyt niin kiire.

Uskollinen vetoröppänä VM -77

Hevosrintamalla sen sijaan kuumeilu senkun yltyy ja mahdollisesti sopivaa yksilöä ollaan menossa katsastamaan sunnuntaina. Kävin samaista nuorta katsomassa jo vuosi sitten, nyt ois vuoden vanhempi, komeampi ja sisäänratsastus aloitettu.
Sunnuntaina tiiraillaan hevosen liikkeitä irtona ja toimimista ratsastajan alla. Luonne, reagointi uusiin tilanteisiin, liikkeet (erit. laukka)ja eteenpäinpyrkimys on miusta tärkeimmät ominaisuudet tuossavaiheessa, tietty kiva pitkä tukkajumalaharja ja kompakti rakenne on aina plussaa :D

Omassa arviointikyvyssä minkälainen hepan tulisi olla ja mitä siitä  voisi saada työstämällä on vielä aika lapsenkengissä ( ja vaaleanpunaisissa silmälaseissa ) mutta jonkinlainen mututuntuma ja mielikuva on muodostunut näiden kaikkien heppailuvuosien aikana ainakin siitä mitä ei halua. Luonne on aika ykkösjuttu ;D

GP-liikehirmuun miulla ei tule ikinä olemaan varaa eikä taidotkaan varmaan itsellä sinne riittäis, mutta helppo A/Va B asti voi melkein jokaisen hevosen kouluttaa joka on kykenevä kokoamaan riittävästi rakenteen puoleen ja kestää treeniä. Ja se riittäisi tällähetkellä miulle :)

Ritken jalka on onnettomasti ottanut takapakkia. Hevonen oli valitettavasti päässyt irti ja laukkaillut vapaana viimeviikonloppuna jäisellä tiellä - nyt jalka erittäin paksuna.
Maanantaina kontrolliultra, mie toivon ja rukoilen ettei lisävahinkoa ole tullut :/
Pirskatinmoisia nuo noitten jalat, aiheuttaa paljon huolta ja murhetta :/

Ehkä vielä joskus... toivoa pitää

 Pate-varamies on jälleen mukana kuvioissa, ensiviikolla pääsen takas opettelemaan hepan saloja :)
 Ja la-ma ratsastan Eikan, jos ilmat sallii saan paparazin mukaan tallille ja saan tänne vaihteeksi muitakin kuin suhruisia kännykamera kuvia karsinan edustalta.

Jeps,mutta mukavia hepailuja kaikille :) Kohta se kevät toivottavasti tuolta tulee, ei jaksais enää näitä ainaisia pakkasia!

Terkuin Niina

Sikamainen postaus

Terveisiä LisaAeg-tilan minipossu Wagnerilta

                           Keskustelutuokio sikalassa :D Possut on ihan parhaita!

Avan kanssa käytiin taas maastokävelyllä kaksistaan ja harjoiteltiin juoksuttamista kentällä. Alun kaahottelun/ stoppailujen ja ovaalinmuotoisen pörhällyksen jälkeen tytteli juoksi narunpäässä jo varsin mallikkaasti ympyräuralla ensikertalaiseksi, fiksu mimmi kun älysi mistähyvästä saa sokeria :) Lopetin kun laski päänsä ja päristeli + mutusteli huulilla ja tein varmaan varsin kotikutoisen Montyn Join Upin joka tuntui kuitenkin toimivan kun varsuliini tyytyväisenä seurasi ja köpötteli perässä :)
Kirjoista, lehdistä ja videoilta oon nähnyt kuinka Monty sen tekee, oisi hienoa päästä miehen oppiin kuinka homma ihan oikeasti menee. Ja Suomessahan taitaa olla myös yksi Montyn koulun käynyt hevoskouluttaja.
Heh, kesällä kun Ritke ei antanut laitumelta kiinni edes herkkusangolla oli kotikutoisella "Montyilyllä" myös käyttöä: ajoin hevosen kokonaan pois miun ja muun lauman luota agressiivistä laumanjohtajan elehdintää käyttäen ( naapurit varmaan aatteli tuo nainen on seonnut :D) ja jonkinaikaa Ritke jaksoi laukkailla ympäriinsä karkuun kunnes lauma ja eloonjäämisvaisto vei vallan - "Ei pirulaude, mie jään yksin petojen armoille jollen liity tuon eukon porukkaan ja antaudu!" Heh, ei ollu tuon jälkeen vaikeuksia ottaa hevosta kiinni :D

             
                                          Ava- söpöläinen


Ratsin Annen Veikon tänään myös ja ukkeli oli ihan superhieno, Anne on tehnyt hyvää työtä sen kanssa :) Veikon kanssa tuli päivän ahaaelämyskin koettua; miusta on aiemmin tuntunut että Veki on miun alla kuin saippuapala - tänään kun keskityin itse istumaan tasaisesti ja hötkymättä hevonenkin rauhoittui alle. V on herkkä painolle ja heilumiset ja horjumiset saavat hepankin horjumaan. Ehkäpä mie oon viimein löytämässä paloja napakan elastisesta keskivartalosta, joka ei tuuppaa eikä toisaalta jäädy kovaksi.

Viikonloppuna jos saisin vähän parempia kuvia aikaiseksi heppakavereista  :)

Eikkailuja :)

Kävin tänään taas ratsastamassa Eikan ja voi luoja miten on nopea oppimaan. Aiemmin ollaan siirretty tammat pois kentän aitaan rajautuvasta tarhasta. tänään joutui keskittymiskyky siis tosi koetukselle kevään ekoja kiimoja virittelevien tammojen kanssa.
Orimaisella pullistelulla saavuimme kentälle ja tein jo maastakäsin peruututtamalla ja väistättämällä johtajuutta selväksi kun huomio herpaantui tammojen periin :D Ja sokeria heti kun keskityttiin miuhun ja juoksutuskäskyihin. Aikaa meni n. 10 minuuttia kun Eikka oli kuulolla, paljon nopeammin siis kuin aikaisemmin, oppivainen mies :)

Juoksuttelin ja ratsin alun taas chamboneilla  ja puolivälissä otin ne pois ja kas - E oli alla pehmeänä edestä - ei yrittänyt vetää itseään pitkäksi vaan jäi pehmeäksi ja pyöreäksi! Ja pohkeet ja asettavat ohjat menivät läpi suit sait, ihan mieletöntä! Hevosella on alla vain n. 20 ratsastuskertaa elämänsä aikana eli tosi hienosti ottaa uusia oppeja vastaan :)

Voi että tuli hyvä mieli :) Paljon on opittavaa myös miulla itselläni ratsastamisesta ja matka jatkuu loputtomiin mutta on kyllä superpalkitsevaa kun huomaa että pystyy jo opettamaan hevoselle asioita joilla yhteinen kieli ja tanssi syntyy. Mie olen harrastanut ratsastusta yhteensä jo 25 vuotta mutta tuntuu että viimeisten 5 vuoden aikana on tulleet suurimmat oivallukset tähänmennessä.

Ehkä mie joskus vielä uskallan ostaa sen oman nuoren hevosen, tällähetkellä listankärjessä on kyllä kirkkaasti Suomenhevosori - kestävyyttä, näyttävyyttä  ja uskollisuutta :)
Yksi komistus olisi jo kiikarissa mutta pitää vielä kypsytellä asiaa... ;)

 

Eikka- orhi

Suomenpienhevosori Eikka ( om. Tarja Uusi-Illikainen)

Kävin eilen ja tänään ratsastamassa Eikka- poikaa Vehkataipaleella. Eikka on 5-vuotias oripoika joka vielä opettelee ratsuhepan hommia, tosi kiva aihio :)
 Aloiteltiin eilen ja tänään maastakäsin väistätyksillä ja peruutuksilla sekä juoksutuksella, kevät on tuonut orimieheen sopivasti virtaa ja pilkettä ja huomio tahtoi karata luonnollisesti naapuritarhan tammoihin työhommista ;)
Eilen pohkeiden muistelua ja asetteluja + siirtymisiä ja tänään kaikki askellajit läpi ja pyöreyden etsintää ylälinjaan. Juoksuttelin ja ratsastin tänään Chambonilla joka ohjaa hevosta oikeaan suuntaan ja oivaltamaan mnkälaista työskentelymuotoa haetaan. Poika kekkasi tosi nopsaan idean, nosti lavat  ja selän ylös ja pyöristyi pehmeäksi edestä. Takaosassa on tarmokas poljenta jo valmiiksi joten siitä oli helppoa lähteä rakentamaan oikeanlaista peräänantoa. Eilisen pohjemuistelon jälkeen heppa taipui kyljistään ja teki superhienoja siirtymisiä. Hieno mies :)

Ratsastuksessa on kyllä ihan parasta pienet oivallukset, omat tai hevosen - se hetki kun palaset loksahtavat kohalleen ja kaksi erimaailmoissa elävää luontokappaletta ymmärtää toisiaan. Se tunne kantaa ja saa haluamaan lisää :)

Muistoja puhelimen kätköistä:

 

Kissat Ateenassa

 

 

 

                                           Monacon F1 kaupan maskotti 

 

                                           Ei hullummat oltavat koiruudella ;)



Terkuin Niina

Ratsittelua koululla

Käväisin eilen piiiitkästä aikaa ratsastuskoululla irtotunnilla. Ennakkotietona sain muilta kanssaratsastajilta vinkkinä että hevonen jolla menen on yleisesti "listattu" tallin hankalimmaksi hevoseksi ratsastaa; pukittelee laukassa, pohje eikä ohjasavut mene läpi... nice...

Huh, alkutunnin sain tosiaan tehä töitä ja oikeasti auttaa heppaa istunnalla löytämään tasapainon - kunnon istuntatreeniä! Jännittyi pohkeita vasten ja jäi junnaamaan, toisaalta ei antanut ottaa ohjia tuntumalle, piiskan näpäytyksestä pukitteli railakkaasti. Sissus, meinas uskon puute iskeä superherkistellyn Ritken jälkeen jolla ei tarvi ratsastuksessa juurikaan voimaa.

Tammuska pisti miut kyllä koville, myös aivopuolella! Todettuani ettei hevoseen saa otettua tuntumaa ilman jännittyneisyyttä ( pohkeilla kohti tuntumaa ei toiminut laisinkaan...) kokeilin kikkakakkosta; nopeutta ja keveyttä. Nopeat kevyet pohkeet joilla ei saanut jäädä kiinni vaikka hevonen jännitti kyljet, ohjilla peräänanto ja kas - hevonen alkoi venyttämään itse kohti tuntumaa ja pyöristymään!

Laukka levisi yhä kuin jokiseneväät ja pylly lensi, mutta ravissa löytyi pyöreys ja keveys.

Alun tuskan jälkeen oli ihan tyytyväinen mieli, kokemusta rikkaampana ja herkän tamman opissa sai taas uutta ja erilaista fiilistä. Ja kuinka tärkeää oikeasti on ettei kaasuta ja jarruta yhtäaikaa, kuulostaa ihan kliseelle mutta kuinka hankalaa toisinaan on muistaa että pohkeella kohti tuntumaa tarkoittaa ettei käsi vaan vedä vastaan vaan myös sallii, myötää ja antaa hevosen löytää itse tuntuma pehmeästi :)

Huomenna kokeilemaan oripoikaa ;)

Kevään tulon odottelua

Annikki ja Lara viimekesänä  om. A. Ebdy

Hih, uusi hevostelusukupolvi on syntynyt, 10-vuotias kummityttö on henkeen ja vereen innostunut ratsastuksesta ja hevosista. Intoa ei haitannut edes viime lauantaina putoaminen laukkaavan ponin selästä, uudestaan vaan äkkiä kyytiin ja silmät loistaen odotellaan uutta heppailukertaa.
Mennään yhessä 6.-7.4.13 Tampereen hevosmessuille ja kesälle on jo kovat heppailusuunnitelmat ponien parissa :)

Ritken kanssa ollaan jatkettu köpöttelyä ja jalka näyttää päällisin puolin todella hyvälle. Ei kuumotusta tai turvotusta ole ilmennyt viikkoihin ja hevonen on liikkunut puhtaasti oikeastaan alun könkkäystä lukuunottamatta. Mutta kontrollikäynti klinikalla kertoo sitten totuuden missä mennään ja kauanko pitää ottaa rauhallisesti. Toivottavasti ehdittäisiin vielä kesän kisoihin, tavoitteet tosin pitää laskea astetta alemmaksi loppukaudeksi kun tärkeää treeniaikaa on nyt mennyt hukkaan.

Varamiespuolella myös sairastellaan yhä jopa kahden hepan voimin harmillisesti. Pikaisia paranemisia molemmille :)

Torstaina menen Hubsille tunnille, jänskättää kuinka sujuu ja kuinka saan tuntihepan toimimaan.
Ja viikonloppuna käyn kokeilemassa kaverini oripoikaa, mielenkiintoinen viikko siis tulossa ja laittelen tänne tunnelmia ja kuvia.



Terkuin Niina