 |
| Joko mennään? |
Lauantaina totesin valkassa ettei miun tukikorsetti riitä mihinkään Pikkiksen selässä. Puuttuvia lihaksia korvaan käsillä ja reisillä - justiinsa niillä joita ei saa käyttää jos hevonen jännittyy alle. Vatsa ja selkälihat on ne jotka pitää satulassa ilman että takertuu hevoseen. Ohjelmistossa siis tulevaisuudessa ähertämistä alakerran punttipenkillä ja jumppamatolla (kunhan ensin selviän tästä jäätävästä basha-taudista joka myllertää jo kolmattapäivää päällä...)
Tehtiin siirtymisiä laukasta raviin kolmikaarisella kiemurauralla tehden kiemuroiden sisäkaarille ympyrät ravissa/ ensimmäinen laukassa. Pikkis laukkasi tosi hyvää laukkaa ympyröillä mutta ennakoi ja vaihteli laukkaa kun olisi pitänyt siirtyä raviin. Tuossa onkin meijän tämänhetkinen kipukohta - Pikkis jännittää ja kyttää kuvittelemiaan laukanvaihtoja niin paljon että kovettaa tulevan sisäkyljen jo valmiiksi etten saa uutta asetusta läpi pohkeella, tulee vahvaksi ja roiskaisee vaihdon - säntää eteen joko ravissa tai laukassa. Kohtuullisen mielenkiintoisen pelottavan tuntuista koska liike on niin iso että tempaa irti satulasta ja hevonen paahtaa paniikissa eteenpäin niin että maneesin kaaria saa väistellä ettei polvi tai pää kolise.
Laukanvaihdot on jotenkin jääneet sille päälle ja jännittyy todella paljon jo sille haiskahtavista tehtävistä, yrittää jo helpon B:n perustehtävissä lävistäjällä vaihtaa ja asetus pidettävä napakasti haluamansa laukan puolella ja ulkokylki plakkarissa ulkojalalla ettei pääse vaihtamaan.
Tehtiin myös lävistäjillä laukkaa jatkaen vastalaukassa uraapitkin yhden kulman läpi - muutaman kerran pääsi heittämään vaihdon ja käänsin heti takas tulosuuntaan - TÄMÄ EI KÄY. Hirmu kehut kun jatkoi vastalaukassa kulmanläpi - tuossa meille kotitehtävää kerrakseen. Asia vaan nyt käytävä läpi napakasti ja kuitenkaan hinkkaamatta sitä liiaksi, omassa hatussa jäitä - kovat kehut kun menee hyvin ja napakka kääntö tulokierrokseen jos tekee omia ratkaisuja. Tammikuussa tarkoitus laittaa miuta rutkasti osaavampi kuski rattiin auttamaan hevosta jotta päästäisiin tuosta tavasta nopsemmin eroon.
Päivän positiiviset jutut oli ravin selkeä paraneminen - on pyöreämpää, rennompaa ja sujuvampaa - lihakset alkaa pikkuhiljaa kehittyä hevoselle. Jäi kevyelle tuntumalle, venytti kevyessä ravissa pidemmällä ohjalla kohti tuntumaa. Laukkaympyröillä laukkasi tosi hyvää ja tahdikasta laukkaa ja saatiin muutamia hyviä siirtymisiä aikaiseksi. Sain vinkin asettaa jo valmiiksi edeltävällä kaarella hevonen tulevan asetuksen suuntaiseksi eli ulospäin jottei ennakoi ja paahda vaan eteenpäin sisäkylki pulleana - toimii!
Laukassa kun päästään vielä tuohon matalaan ja rentoon muotoon jossa uskaltaa venyttää itseään myös suorilla urilla niin ollaan jo pitkällä ja siitä pääsee rakentamaan asioita rennosti eteenpäin.
Tämä viikko ja seuraava on pyhitetty rentoilulle - eteen alas ratsain ja juoksuttaen. Ja miulle korsettipunttirääkkiä :P
Eläimet on kyllä ihania ja empaattisia - eilen kun kävin tallilla pyörtymässä ( tarkoitus oli siis tehdä palauttava juoksutus :D) ja yritin kaksinkerroin ottaa Pikkikseltä toppista pois se nuoli miun olkapäätä ymmärtäen ettei kaikki nyt ole ihan kunnossa ja tää mamma tarvii apua. Samoin tallikissa tuli ihan kiinni viereen kehräämään kun makoilin ketarat ilmassa lattialla. Toivottavasti työ olette välttyneet tältä taudilta, huh huh :/
Loppuun miun ihan eka (koe)ratsastus Pikkiksellä ja se WAU-tunne mikä hevosesta tuli <3
