Kisailupuuhia

Käytiin tänään Joutsenon Ratsastajien seurakisoissa menemässä Helppo B:0. Mukavat kisat oli, ilma suosi ja mie yritin pitää fiiliksen leppoisana ja hevosen pehmeänä. Osin jo onnistuin ainakin oman tunnetilan kanssa - en jännittynyt tai tuskastunut tapahtui mitä tahansa.
Pikkis oli aika pinkeänä vaikka ehdin ihan hyvin verkata eteen-alas taivutellen ja asetellen. Selkä ja niska pyrki jännittymään  enkä saanut hevosta jäämään pyöreänä ja suorana alle jotta voin alkaa ratsastaa jalalla kohti tuntumaa ilman että hevonen juoksee käteen sisään. Ehkä olisi pitänyt verkata pidempään?
Noh, enemmän treeniä vaan, mie uskon nykyään että kaikki ongelmat ovat aina lähtöisin sieltä satulan päältä, myös nuo kisatilanteissa tapahtuvat jäätymiset. Tai hevostahan ei voi estää jännittymästä mutta oleellisinta on kai miten silloin reagoi jännittymiseen ja auttaa hevosta taas rentoutumaan.

Mutta 60.6% saatiin, voi olla tyytyväinen vaikka selässä oli tunne et on myö paremminkii menty. Katsomosta tuli muilta surevaisilta lohdullisia kommentteja et hei haloo oot ratsastanut hevosella vasta 2 kk ja hevosta treenattu lähes sama aika että siihen nähden meni hienosti, hienosti liikkuva heppa ja henkinen valmentaja/kisahoitaja/orja kommentoi että odotti pahempaa sinkoilua herkkishevoselta joka käyttäytyikin mallikkaasti kisapaikalla :D

Kiitokset kuitenkin kisajärjestäjille kivoista kisoista  :)

Valitettavasti kuvaton postaus tuli taas, mie yritän ensiviikolla raahata kuvauskalustoa mukaan ja vähän saada taas väriä tähän blogiin :)

Oivalluksia vol 2

Tiistaina treenattiin Sannan kanssa jälleen pehmeyttä varsinkin siirtymisissä jossa Pikkis herkästi jännittää selän, nostaa päätä alakaulan pullahtaessa esiin -ei paljon mutta sen verran että siirtymisestä tulee jännittynyt. Syy tähän löytyi ylläri ylläri satulan päältä - miulla on liian äkkinäiset avut kun vähempikin riittäisi, ihan se että alkaa omalla istunnalla rytmittää ravintahtia ja hipaisee pohkeilla.

Toinen päivä löytö oli miun takertuminen oikeaan ohjaan - jos jokin menee mönkään ensimmäinen jolla käyn korjaamaan asiaa on oikea käsi - luonnollinen reaktio oikeakätiselle ihmiselle mutta ratsastuksessa haitallinen juttu. Asia ilmeni pohkeenväistöissä vasempaan - mie käännän niinkuin oppikirjoissa neuvotaan asetuksen ulos - liikaa. Varsinkin jos hevonen on painonsa kanssa jo valmiiksi oikealla vasen lapa jää liikaa tielle ja painoa pitää saada väistön sisätakaselle - asettamalla vasemmalle jolloin hevonen on suorempi ja pääsee vasemmalle. Asiaa korjattiin voltilla ennen väistöön lähtemistä - asettamalla sulkumaisesti vasemmalle ja kun hevonen asettui myötäys vas. ohjalla, oikea jalka kuljettaa sivulle ja väistöön rentous ja leppoisa tahti. Kuulostaa helpolle mutta tuottaa miulle valtavasti hankaluuksia luopua siitä oikeassa ohjassa roikkumisesta :P

Jeps, mutta loppuun sain ideasta kiinni ja homma alkoi jo sujua, väistö oikeaan sujui hienosti. Pyöreys ja rentous sekä tahti jo aika kivalla mallilla, miun pitää vaan olla tosi tarkkana että kun asiat menee hankalaksi en tuskastu hevoselle, ala puristelemaan, kovaksi ja jään vesihiihtämään jalat hevosen kainaloissa ja ohjalle itse roikkumaan - Pikkis kokee nuo melkoisena rangaistuksena. Mutta kai se on inhimillistä joskus tuskastua kun homma ei suju vaikka kuinka yrittää :D

Tämänpäivän oivallus liittyi juoksutukseen - en saanut P:tä millään rennoksi - huristeli vaan miun ympärillä hillitöntä kyytiä eikä supistanut alalinjaa ja pidentänyt ylälinjaa. Onneksi tallikamu oli maneesissa ja sain apua - olin liikaa hevosen lavankohdalla - kun siirryin enemmän takaosan taakse annoin tilaa hevoselle kulkea eteen ja pidin juoksutusraipan lavankohdalla ohjaamassa hevosta venyttämään ulkokylkeä ja ottamaan isompaa askelta ulkojaloilla homma alkoi toimia ja hevonen pyöreni ylhäältä. Himskatin tarkkaa shakkia kehonkielellä tuo juoksutus - Pikkis kyllä heti näyttää miulle jos teen asiat mahottomaksi suorittaa - mie arvostan sitä paljon - oppimestarin tärkein tehtävä tuoda omat tupeksinnat näkyviin jotta niille voi alkaa tekemään jotain :) Kiitos I :D

Huomenna piipahdus Joutsenossa seurakisoissa, oma ja hevosen rentous päätähtäimenä - paperissa saisi mielellään lukea "voisi olla energisempi" :)

Oivalluksia

Ujo mies 

Sain valkussa taas muutamia ahaaelämyksiä - missä kohdassa alkaa ratsastaa  ja kuljettaa hevosta jalalla eli kotoisammin ratsastaa hevosta kohti tuntumaa. Nyt ollaan löydetty jo rentoutta ja mie keinot jolla sen saan ylläpidettyä ja palautettua mutta hevosen pehmetessä niskastaan ja selästään sitä ei saa jättää yksin "tyhjäksi kädelle ja jalalle" kellumaan vaan tuossa kohdassa suoristus ja hevonen ratsastetaan jalan ja käden väliin eli istunnan alle joilla sitä autetaan ja tehdään pehmeät raamit joissa kulkea.

Laukassa joka P:llä "kohtuullisen iso" olen löytänyt paremman istunnan jossa lantio myötäilee eikä yläselkä ole liian takana ( paino istuinluilla ) liikkeen takana kaasuttamassa ja käsi taas ristiriitaisesti vastassa jarruttamassa ja polvet puristamassa ja kokoamassa -- kiva tunne kun Pikkis jää alle laukkaamaan ja sitä voi jo pikkupätkissä koota ilman mahdottomia rutisteluja jotka johtui em. syistä. Ja miun pitää antaa sen laukata isosti vaikka tuntuu aika huimalle koska vasta sitä isoa muhkeaa laukkaa voi alkaa koota.

Istunta on kyllä käsittämättömän tärkeässä roolissa tässä lajissa ja varsinkin painon jakautuminen selässä oikein - jos itse istuu vinossa ei voi koskaan olettaa että hevonenkaan kulkee suorana avuilla alla - hevosillahan on omatkin vinoutensa ja heikkoutensa jo valmiina joita vielä pahentaa vino ratsastaja.
Kröhöm... yllättävän nopeasti sitä oppii vaan omia vinouksiaan kompensoimaan ja muka korjaamaan... oikea kylki kasassa          -> vasen olkapää ylempänä -> lantio vasemmalla -> vasen alapohje taaempana.... kukalie ratsastaa noin... ;)

Klippasin Pikkikselle tälläsen kivan kuvion! Aika siisti! No ei - ihan kokonaan ajettiin kaikki karvat pois päätä ja jalkoja lukuunottamatta

Treenit jatkuu ja uusia oivalluksia tippuu siihentahtiin etten malta ootella mitä on vielä tulossa  :) Toisaalta tuntuu että on pudonnut ihan alkeistasolle kun omaa ratsastusta joutuu todellapaljon muokkaamaan. Pois mukavuusalueelta silläkin riskillä ettei aina tiedä missä mennään ja missä maali häämöttää. Mutta miksei kokeilisi jotain uutta jos sisimmissään tuntee ettei hevonen toimi niinkuin pitäisi eikä omilla tutuilla eväillä löydä ratkaisua ongelmiin jotka toistuu tietyssä kohdassa kaikilla hevosilla.

27.10 ja 17.11 olisi seurakisat lähiseudulla ja vähän keräilen rohkeutta lähteä kokeilemaan meijän ekoja helppo B ratoja kun treenit sujuu jo kohtuukivasti ja hevonen on voimistunut... mutta katotaan miltä tuntuu :)

Extemporevierailu Hubsilla

Kotikenttä oli sateiden jäleltä vielä lammikkoinen ja kokemuksesta tiedän ettei herra  suostu silloin siinä liikkumaan ja Pikkis säntäili eilen maneesissa siihenmalliin  että pakkasin pollen koppiin ja mentiin kahestaa Hubskille hömpsyttelemään.

....köpsöti köpsöti....

Eilen Pikkis oli tosiaan ihan kuumana juoksuttaessa, silmänvalkuaiset vaan vilahteli ja silmät pyöri päässä eikä tunninkaan jälkeen rauhoittunut pyöreäksi ja matalaksi vaan paahtoi ihan paniikissa menemään. Homman kruunasi kun kaahasi ittensä pukkilaukassa kumoon... Mie luulen että oli mahastaan kipeä ja säilö tujua tavaraa - säilöpaali sattui olemaan muista samanlaisista paaleista poiketen tosi kostea ( paljon sitä happoa) .

No tänään onneks ukkeli oli oma ittensä, vain hieman pinkeä siis ;) Saatiin ihan kaksistaan käyttöön molemmat ulkokentät ja raviksellakaan ei ollut ketään - aika luksusta :D
Vitsi miten kiva P oli taas ratsastaa kun itse istuin rentona ja liikkeen mukana, tosi tärkeää olla puristamatta - kannatella vähän reisiä ja olla työtämättä kantapäitä liian alas ettei takerru hevoseen. Pelkillä istuinluilla keikkuminen on P:lle merkki lähteä reippaasti eteen, painonsiirto lavoille merkki jarruttaa - kun istuu häpyluun ja istuinluiden muodostaman kolmion keskellä hevosen ja miun tasapainopiste kohtaa ja hevonen jää alle rennosti. Hiivatti kun onkin tarkkaa mutta kiva että hevonen vastaa apuihin juuri noin kun itse ratsastan.
Harmi ettei Ana ehtiny mukaan kuvaamaan, ekoja kertoja oli sellanen olo että tanssitaan yhdessä tasapainossa, hevonen jää miun alle rentona. Wau :) Tehtiin avotaivutusta uraamyöden, pohkeenväistöjä molempiin suuntiin, keskiraveja lyhyillä lävistäjillä, vastalaukkakaaria, kolmekaarista ja yksi laukanvaihtokin livahti joukkoon suuntaa vaihdettaessa - puhdas sellainen ilman ryysimistä tai takaosan vaihtamista perässä :D
Ja kaikkea pienissä pätkissä, alan jo tuntea kun hevonen alkaa valahtaa pois avuilta, jännittyä ja  putoan lapojen taakse reikään kun hevonen ei jaksa kannatella ja silloin on aika antaa pidempää ohjaa - mieluummin jo ennekuin nuo tapahtuu.

Lihasta näkyvissä ja pikkunen pömppömahakin jo :D

Pikkis kuuntelee ääntä tosi paljon, rauhoittuu kun höpöttelen niitä näitä ja olen "ratsastavinaan" siinä sivussa ja paljon kehuja - niistä oikein tunnen kun niska pehmenee ja hevonen sulaa alle :) Tärkeää jatkaa vaan muina miehinä mitä oli tekemässä jos heppa jännittyy alla, varmaan se oma höpöttäminen saa hengittämään ja hevosethan tunnetusti ovat mestareita kuulostelemaan ratsastajan reaktioita - "toi pidättää hengitystä ja jännittyy - nyt on puskassa mörköjä!". Omituinen höpöttäjä hevosineen on siis liikenteessä, varokaa ;)

Hieno keli ja ratsastus, kaiken epätoivon alta alkaa pilkottaa yhteistyö :D Aika makeitä fiiliksiä heppa tarjoilee kunhan kaiken perustana on rentous ja luottamus. Niitä kohti siis :)

yyyh, joudun ehkä kuitenkin kaikesta loimittamisesta huolimatta klippaamaan - nallekarvaa puskee. Jos tekis Trace-klipin niin ei pollen tarviis olla jatkuvasti loimi päällä....  

Violetti teletappi nautiskelemassa viimeisistä tuoreista raviksen nurtsilla

Sänkkärillä

Vähän jo lihasta näkyvissä

Nam, mitäs täällä on?!

Eilen käytiin sänkkärillä "maastoilemassa" liinanpäässä. Pikkis oli intona ja annoin se itse valita muodon missä kulki kun pohja oli liukas... no muotohan oli alkuun pää korkeuksissa pukkipieruilua ympäriinsä mutta kaipa hevosen pitää joskus saada olla myös hevonen ja täräytellä intopukkeja :) Uskaltaiskohan lähteä raviradalle ravaamaan/laukkaamaan pohjakuntoa...? Jos joku hullu liimapeppuinen stuntti innostuu em. asiasta saa ilmoittautua miulle :D

Tänään hain loimenpesu/kyllästysaineet ja törkeästi taloyhtiön koneeseen ( pesen lopuksi tyhjän koneen 90 -asteessa )- terveisiä vaan Koulukadulle rakkaille naapureille ;) . Tulikohan laitettua vähän liikaa kun kone täynnä vaahtoa... no olipahan  kakkinen loimikin

Maisemat keittiön ikkunasta - koivun väriloistoa

Ah ihanaa nyt 2 vapaata töistä ja hyviä kelejä luvassa - huomenna ja lauantaina ratsastamaan!

Blogissa pitkästä aikaa

Puppe - tha ratsu

Kiirettä on pidellyt siviilityössä ja päivitykset on jääneet vähiin. Mutta josko nyt taas ois enemmän asiaakin :)

Pikkiksen kanssa jäätiin viimeeksi pattitilanteeseen - hevonen oli todella kova ja jännittynyt ratsastaa ja mie melkein hermoromahduksen partaalla kun en tiennyt mitä tehdä.

Pidinkin melkein 1,5 viikon ratsastustauon ja juoksuttelin hevosta pyöreänä ja matalana kapsonilla samalla katsellen maastakäsin miksi hevonen jännittyy. Luulen että lihasjumista ja voimattomuudesta oli kyse - siirtymisissä oli ratsastaessakin ongelmia ja juoksuttaessa myös pyöreys katosi alkuun ja liikkeet olivat kulmikkaita.
 Pikkis on viettänyt oloneuvoksen elämää 2 vuotta tarhassa ( ei myöskään kesiä laitumella) - ainut liikunta tarhan ja tallin välillä 50 m käyntiä x 2 päivässä eli aika rapakuntoinen otus kyseessä. Eli ei siis ihme että tehtävät ei oikein suju - hevonen tarvii ihan peruskuntotreeniä ja lisää lihasta ja miun pitää antaa aikaa niille ilman hoppua. Iso hevonen, isot lihakset, eikä mikään nuorikko enää.

No aika itsestäänselvää kun näin jälkikäteen kotisohvalla asiaa ajattelee :D  Mutta jännä homma kyllä tuo koulutetun hevosen uudelleen treenikuntoon laittaminen - hevonenkin on ihan että tän mie osaan ja alkaa suorittaa intopiukeena tehtävää kunnes huomaa ettei jaksakkaan tehdä mitä ratsastaja pyytää - jännittyy ja kuumuu kun lihakset menee hapoille ja kuitenkin kovasti haluais miellyttää ratsastajaa. Miun tehtävä nyt pitää tehtävät niin lyhyinä ettei edetä siihen jännittymis/väsymisosioon saakka, lyhyitä kokoamisia ja sit taas rentoilua. Asiat positiivisina molemmille ja kuskille jäitä hattuun ja hevosta kuulostellen eteenpäin  :)

Ja toinen juttu minkä olen todennut ( vaikka Sanna siitä sanoikin) - Pikkis ei kertakaikkiaan tykkää maastoilusta, suorastaan pelkää sitä touhua. Maastossa ois niin helppoa saada sitä kuntoa huomaamatta kiipeilemällä ja pitkillä rauhallisillä lenkeillä jne mutta mutta....
Kotipihasta kun lähetään 10 m kaemmaksi hevonen nostaa koko 174 cm mitoillansa pään korkeuksiin, jännittää kaikki lihakset ja sydämenlyönnit tuntuu omassa pohkeessa - kaikkea pelätään ja säntäillään sieraimet ja silmät levällään. 1,5 kk kävin taluttelemassa ja aina sama lopputulos - kaverilla tai ilman, etukäteisjuoksutuksilla kentällä tai ilman, tyynellä/aurinkoisella kelillä jne - hevonen jännittyi ihan pinkeäksi ja PELKÄSI - ei mitään feikkihyppelyä kun ei huvita vaan ihan pelkoa. Asiasta viisastuneena ollaan pihapiirissä muiden hevosten ja ihmisten läsnäollessa maastoiltu laitumilla ja viereisellä sänkipellolla jotta vähän saa vaihtelua viikko-ohjelmaan. Mie vannoutunut
" -kyllä kaikilla hevosilla pitää voida maastoilla" olen todellakin pyörtänyt tuon mielipiteen - kaikki hevoset vaan eivät pidä maastoilusta vaikka ihminen niin haluaisikin ja ite ois kiva kiikaroida lintuja ja sieniä - toisille ne puskat on vaan täynnä niitä sapelihammastiikereitä :D

No mutta... tänään menin jo selkään ja Pikkis oli tosi ihana, rento ja kevyt - mielettömän hyvän tuntuinen kunhan muistin pitää treenipätkät taas lyhyenä ja olla itse rentona ja kiittää hevosta pienimmistäkin yrityksistä. Hitsi, mahtavaa - viikonloppuna jos saisin paprazzin raahattua taas paikalle kuvailemaan.

Muutoin miun hepostelu suunnitelmat on saaneet "vähän" uutta suuntaa - kisasuunnitelmat ensikaudelle siirtyy tuonne aikaisintaan heinäkuulle, alkukaudesta vielä muutamat kisat jos hölskyminen harjoitusravissa tuntuu hyvälle ja sitten stunt-ratsastaja saapi hoidella ratsastukset ainakin maalis-kesäkuun. Mutta katsotaan miten elämä etenee ja mitä tulee eteen :)