Muistoja, jossittelua ja kuvia

Kesä on ohi ja Pikkis päässyt taivasheppojen seuraksi vihreämmille laitumille. Päätös oli todella vaikea ja raskas ja mie kai kipuilen asiaa vieläkin. Toisaalta hevonen meni kesän mittaan niin kipeäksi että käveleminenkin teki kipeää ja se helpotti päätöksenteossa. 
Mutta helppoa ei ole rakkaan elävän olennon lopettaminen ikinä. Ja ainakin miulla vanhalla märehtijällä jossittelua riittää oman pään sisällä pitkään.

Summa Summarum:

Kavioluun murtuman aiheutti todennäköisesti hapero kavioaines ja matala kavionholvi joka ei suojannut kavionpohjaa niin hyvin kuin vahvempaa ja syvempää tekoa oleva kavio.  Ja se kivenperkule johon kompuroitiin.

Laidunkesän vaihtoehtona olisi ollut 1 kk karsinalepo, sen jälkee pikkuruisessa sairastarhassa koko kesä ja 4-6 kk kuluttua luutumisen mukaan asteittainen kuntoutus. Jos kavioluunmurtuma oisi ollut ainoa ongelma oisin jaksanu vielä yrittääkin mutta muut nivelongelmat olivat niin pahassa vaiheessa ja hevonen liikkunut pitkin talvea tosi hitaasti ja jäykästi takaa tai kertakaikkiaan juossut alta karkuun kipua että olisin joka kerta hevosen selkään mennessäni miettinyt onko se kipeä ja onko reilua vaatia muuta kuin ehkä vain käyntiä jos sitäkään :/

Päivätorkuilla

Pikkuhiljaa alkaa taas heppahommat kiinnostamaan, mutta heposteluväen paikkansapitävä lausahdus "Hevoseton on huoleton" on kyllä tullut todettua todeksi useampaan kertaan. 

Oma hevonen tarjoaa ihanaa onnenhuumaa ja onnistumisen tunteita mutta myös karmivaa epävarmuutta taloudellisesti sekä hevosen terveydentilan suhteen - "tuntuu oudolle, ontuuko tämä, onko vaan jäykkä ja jumissa vai kipeä, painaako satula/kuolain/joku muu, RATSASTANKO VÄÄRIN??, onko kengitys kohdallaan, onko tämä riehunut tarhassa, onko pohja liian kova/pehmeä/liikaa kitkaa eikä joustoa, tarviiko kalliita lisäravinteita/rehumuutoksia tai hierojan vai pitääkö viedä klinikalle"..... tuttua dialogia varmaan monelle meistä.

Tavoitteellinen säännöllinen valmentautuminen toisaalta voimistaa hevosta mutta myös lisää riskiä rasitusvammoihin ja nivelongelmiin. Nuori, kallis ja laadukas 20 t hevonen voi syystä tai toisesta päivässä muuttua pihankoristeeksi ja kalliit vakuutukset eivät välttämättä korvaa mitään.

Hyi olipas inhorealistista paatosta,pahoittelut siitä.  Mutta kesän jäljiltä heppailusta jäi vähän tummanpuhuva kuva miun verkkokalvoille. Hyviäkin hetkiä mahtui paljon sekaan mutta miinusta tuli niin paljon että vie aikaa kunnes pääsen asian yli ja näen taas positiiviset jutut hommassa.

Nuo faktat visusti mielessä pitäydyn nyt harrastelijana ja penkkiurheilijana (kunnes aika todennäisimmin kultaa muistot ja omaa ollaan taas katsastamassa :P). Never Say Never ;) 

Nyt tarkkana !

Viimeinen usvainen aamu <3

Sairaslomaa

Hubsin kisoissa väistin peruuttavaa autoa tien penkereelle jossa oli teräväreunaista sepeliä - Pikkis astui oikealla etusella murikan päälle ja lensi nenilleen. Verkassa oli outo siitä jalasta muttei ontunut, aattelin että on vaan satuttanut kavion pohjan tai linksauttanut jotain.

Eilen sitten koko totuus paljastui kun vein kolmatta viikkoa ontuvan hevosen klinikalle - kavioluun murtuma. 4-6kk lepoa.... ja muuta mukavaa löytyi myös joka selittää minkä takia hevonen ei vaan halua tulla takasilleen kunnolla vaan jää etupainoiseksi.

Nyt on takki aika tyhjänä. Rakensin Pikkikselle kuntoa koko vuoden - yhdet kisat - hieman epäonnea ja pam!
Taas yksi hassattu kisakausi ja karmiva pettymys.

Onneksi meillä on hyvä kenkääjä joka tuli eilen vapaa-ajallaan lyömään P:n sairaskenkään iltamyöhällä, suurkiitokset Karille!

Pikkis saa nyt nauttia kesästä tammansa kanssa, syksymmällä on sitten päätösten aika mitä teen jatkossa.
Vaikka kavioluu luutuisi oikein muut ongelmat ovat varjostaneet meitä koko vuoden. Hevonen toimii ehkä yhden ratsastuskerran - seuraavalla on niin kipeä tai jäykkä että juoksee vaan alta kipua karkuun. Kuntoutusta ja taas kaiken uudelleen rakennusta pimeimmässä syksyssä ja ties millä pohjilla kun maneesia ei ole....

Näillä tunnelmilla blogi jää nyt tauolle. Mukavaa kesää kaikille ja muistakaa nauttia ajoista jolloin hepat on terveitä ja kaikki on hyvin :)

Terkuin Niina

Kisakuvia

Kisailut ohi helteessä! "Kokoa! ja siirtymiset sujuviksi" oli papereissa vinkkeinä jatkoon ja pitkänähän myö siellä painettiin ko nälkävuosi. Mutta mie olen tyytyväinen kun ratsastin jalalla kohti tuntumaa enkä menny vanhaan lankaan eli näpertämään ohjilla ja verkassa sain P:n sisäjalan ja ulko-ohjan tuon väliin kivasti. Radalla mystisesti jäin ajelemaan ja pörryytettiin rata läpi peräänannon rajamailla pitkänä mutta mie en halunnu liikaa alkaa prässäämään heppaa takasille eteenpäin pyrkimyksen kustannuksella koska niin siinä ois käyny - ois molemmat hyydytty.

Mutta kiva fiilis jäi - käyntityöskentelyn aikana tuli loppuradaksi ennenkuulumaton olo vanhalle jännittäjälle - tää on hauskaa! Pikkis oli kun ei ois ikinä ollukkaan pois radoilta, veteli tirsoja kun seisoskeltiin varjossa oottelemassa ja selkeesti nautiskeli kun sai olla taas hommissa, mie oon supertyytyväinen :)

Verkassa jo pätkiä kootumpana

Kuulumisia

Heipsan :)

Pientä taukoa tullu blogin päivittämisessä mut josko nyt sais aikaseksi vähän useemmin laitella postauksia.

Pikkiksen kanssa treenit on jatkuneet Katin ohjauksella säännöllisesti ja ollaan saatu meijän yhteistyötä sujuvammaksi. Pikkis on vielä melko voimaton ja väsyy äkkiä kun aletaan oikeesti hommiin, kun alkaa koota tarjoaa herkästi tosi korkeaa muotoa ja kokoamista jossa ei jaksakkaan sitten kauaa kulkea kunnes heittää takaset pois alta, selän alas ja wc-ankka vaihteelle alakaulan varaan.

Itekseni oon vaihdellu muotoa aika paljon, pätkä koottuna ja sit taas alas ettei hevonen ees ehdi siihen ankka-vaiheeseen, valkuissa sitten vähän mennään mukavuusalueen yli ja oikeesti tehään töitä - ei se voima muuten koskaan sinne taakse kasvakkaan.

Sissus menin ilmoittautumaan Hubsin kisoihin viikon päähän, Helppo A kenttä 6 on ihan kiva ja sujuva ohjelma. Eilen sitte treenattiin vähän ohjelman tehtäviä ja sitä tempoa/tahtia joka kouluradalla pitää ylläpitää jotta hevosen hieno liike tulee esiin. Miun etukäteis suunnitelma  että mennään vähän sinne keventelemään pikkusievästi alitemmossa heitettiin eilen romukoppaan ja haettiin isompaa liikettä jossa hevonen oikeasti liikkuu eteen isommin. Pikkis on meistä se joka pystyy napsimaan irtopisteitä perusliikkumisellaan, kuljettaja osaston tärkein tehtävä on pitää sisätakajalka alla, olla häiriköimättä ja muistaa rata :D

Huh huh, hikinen urakka tulee mutta tulkoon. Pikkiksen voimattomuus ja vinous näkyy heti kun väsyy ja miun pitää jaksaa vaan istua ja  ratsastaa kun hevonen tarvii tukea ja apua .  Mutta se rytkytys kun hevonen ei jaksa enää kantaa - istut siellä poterossa ja yrität ratsastaa ja istua suorassa kun omatkin koivet ja vatsalihakset on tulessa eikä omakaan kunto ihan priimaa ole... Ja P käpertyy herkästi jännittyessään itseensä, ei ole luonteeltaan mikään kisatilanteessa syttyvä showmies joka viihtyy areenoilla vaan vähän ujo ja herkkis.

(hyviä artikkeleita hevosen erilaisista luonteista: http://dressagetoday.com/article/horse_personalities_basic_types_030509)

No siinäpä sitä haastetta ratsastaja-osastolle autella hevosta.Ja P on loistava oppimestari - palkitsee kun teet oikein ja ei toimi jos pyydät mahdottomia  :) 

Maastossa meillä menee yhä superhyvin - porukalla ollaan käyty semmosia 8-10km lenkkejä, ravipätkiä ja paljon kiipeilyä. Naurattaa kun melkei kaikki tallin muute hevoset yrittää ängetä ekasta risteyksestä kotiinpäin johtavalle polulle - Pikkis tarjoilee aina uusia polkuja poispäin tallilta :D Annoin sille kerran koko lenkin ajaks pitkät ohjat ja annoin hevosen viedä - 2 tunnin kohalla piti jo kääntää tallilleppäin kun alettiin olla jossain perähörkkölässä. Heh ja naurati kun yksi polku päättyi pienen hiekkakuopan poteroon josta ei päässy kun paluureittiä takas kun seinämät oli niin jyrkät - Pikkis meni yhteen kulmaan seisomaan ja oottelemaan miun apuja mutta istuin siellä vaan muinamiehinä - sitten se siirtyi toiseen kulmaan samalla lailla ja istuin vaan hiljaa... vähän aikaa siinä möllötettiin ja annoin hepan ite ratkaista miten päästään sieltä pois. Pikkis huokasi syvään ja lähti lompsimaan tulosuuntaan - "kaikki täällä pitää ite hoitaa" :D

Tampereen heppamessujen tuliaisia 

Irtohyppy-jumppaa, kuvapostaus

Hups :D

Kiitos kuvista Mila ja Eve :)

Yhes koos

Käytiin tänään treenailemassa kotiläksyjä itekseen maneesilla. Juoksuttelin taas alkuun 20 minuuttia paikat auki ja lihakset liikkeelle.

Tein paljon siirtymisiä askellajin sisällä ja kokoamiset sillä jalalla ja istunnalla - ei kädellä. Meni jo aika hyvin eikä rymistelty niin pahasti kättävasten kuin aiemmin.
Rakas siippa kuvaili miun suoritteita, sitten pika-analyysi miltä näyttää ja miltä tuntui selästä ja uusiksi ratsastaen erilailla ja yrittäen muuttaa asioita. Ekoilla videoilla pääsi yläselkä notkumaan enkä istunut reilusti pepunpäällä rintakehä auki enkä ratsastanut tarpeeksi liikettä eteen jalalla - hevonen tippui etupainoiseksi ja tuntumasta tuli epätasainen. Pikakorjaukset kehiin ja pikkuhiljaa alkoi näyttää jo ihan yhteistyölle :)
Pikkis jäi kivasti jo miun alle pyöreänä ja pehmeänä, ehkä uskaltaisin jo ratsastaa vähän enempi liikettä eteenpäin koska puolipidätteet menee jo kivasti läpi istunnalla ja tiiän että saan hevosen jo nopeammin takas miun alle vaikka välillä kaasutellaan. Eli nyt ratsastan vähän liikaakin Pikkistä miun alle kun voisi jo kuljettaa jalalla ja antaa sen liikkua isommin.

Laukassa meille tulee yhä noutaja - en tiiä mitä teen väärin... luultavasti puristelen liikaa reidellä jolloin Pikkis vaan kokoaa eikä laukka lähe kunnolla pyörimään kun en anna sen pyöriä. P:llä on aika mahtipontinen laukka kun se laukkaa kunnolla, mie jään vähän pilkkimään ja mummoilemaan ko en uskalla antaa sen mennä isosti. Ja laukkaa saa ratsastaa aika määrätietoisesti jalalla, yrittää kikkailla niitä vaihtoja yhä joka kulmalle, ne on jotenkin jääny sille päälle ja karkaa ihan totaalisesti avuilta jos kuvittelee että kohta vaihdetaan. Mie luulen että laukkadilemmassa tarvitaan tulevaisuudessa Mersun apua korjaamaan hevosta ja miun pitää myös saaha omat räpylät toimimaan oikein etten jää jumittamaan ja häiritsemään hevosta mutta ratsastan kuitekii määrätietoisesti.

Mutta kivat fiilikset jäi, on se vaan pirun hieno heppa <3

Satula löytynyt ja hyvä mieli treeneistä

Siinä se on, muutaman kuukauden hikoilujen tulos! Nyt mahtuu kuskin jalat ja hevosen säkä kyytiin ja kasvuvaraakin lapojenseudulla on tulevaisuuden leviämisiä varten. Ihana satula istua, pääsee todella lähelle hevosta ja mie saan jalat rennosti ympärille & lähelle helposti koska on yksisiipinen malli - ja mahdun sinne takajalkojen päälle istuinluille - jes! Satulan löytyminen molemmille kyllä oli niin haastava projekti että meinas itku tulla, miten pelata jääkiekkoa jos siulla on luistimet muttei mailaa???

Männäviikolla hiulattiin ihan kunnolla sulalla ulkokentällä koulua ja alkoi jo tuntua että hommassa on yhteistyön makua. Juoksuttelin joka kerta hevosen vetreäksi ihan ajankanssa ja oli paljon kivempaa meille molemmille kun homma lähti positiivisesti käyntiin. Ratsastin pitäen hevosen matalana ja pyöreänä - kaulasta ja suusta pehmeänä ja läpi - muutamia kokoamisia korkeammassa muodossa kun hevonen pysyi pehmeänä ja taas alas pyöreäksi jos alkoi voimat loppua tai jännityttää. Kati sanoi hyvin valkussa että hevonenkin tarvii "oman paikan" kuten koira - selkeästi kerrotaan missä muodossa/askellajissa/temmossa halutaan kulkea eikä sieltä poistuta omine lupineen sooloilemaan ilman lupaa, hevosen tulee seurata ohjaa ( ja tietty muitakin ohjeistuksia). Ratsastajalla siis suuri vastuu tarkkailla miten hevonen jaksaa ettei ääriasennoissa veivata tuntikaupalla mutta silti hevosen tulee olla kuulolla ja säilyttää "oma paikka" vaikka maailma ympärillä räjähtäsi.

http://www.youtube.com/watch?v=bbk7HWtQWbM

"-As when I bend Him, I keep my rein - He lets go on me - I give him rein back"

Jälleen miun suuresti ihaileman Carl Hesterin mallia miten verkataan ja rentoutetaan hevonen. Kohdasta 2:10 tosi hyvää settiä :) Ja vähän samanoloinen heppa kun Pikkis hällä ratsuna - herkästi pompsauttaa jännityessään pään ylös, selän alas ja ratsastaja jää "reikään" killimään selättömällä hevosella - ja siellähän ei istu se kuuluisa Erkki-Vainaakaan kun hevonen ei kanna.

http://www.youtube.com/watch?v=D3rJras7vQQ

-"As a dressage rider, most important part is really you seat, how you sit on horse. And you are independent of the reins. I dont need reins to keep myself on, and that important for Him". I am riding from  my seat on my leg"

Selvää kuin pläkki näin teoriassa, satulassa nopeasti vaihtuvat tilanteet pitäisi korjata nopeasti, olla nopea ja sitten paine pois - siinä sitä haastetta sitten onkin :D

Ja yksi tän viikon kotiläksyistä oli siirtymiset - niitä paljon! Ja niitä on tehty paljon, askeleessa ja askellajien välillä. Ja puolipidätteet & teiden suunnittelu etten yritä puskea hevosta ylitemmossa ilman puolipidätteitä läpi mahdottomien mutkien - siellä tasapaino pääsee horjumaan ja P jännittyy ihan syystä.

Heh tänään käytiin 1,5 tunninmaasto kanavanlaidassa ja kohdattiin "tappajakärrit". Pikkiksen mielestä on käsittämätöntä että lajitoveri hinaa perässään jotain härveliä, OMG! Naapurin raviukko tuli vastaan orillaan joka ei kuulemma pysähdy ja myö vejettiin tättärälaukkaa prööttäillen karkuun.  Heh, miuta jotenkii vaa naurattaa nuo sen sooloilut, OMG saadaan aikaseks vaikka omista korvista jos sopivasti on virtaa koneessa ja sopiva mielentila :D