Eilen otettiin Sannan kanssa miun istunta kunnon syyniin. Miulla on jokaisen hevosen kanssa ollut jo pitkään sellanen "vesihiihtofiilis" - hevonen nojaa ohjaan ja hyytyy/juoksee karkuun alta ja sitten joudun jalalla käskemään ja ollaankin umpikujassa kun rentous häviää hevosen ihmetellessä että pitääkö tässä nyt mennä vai ei?!?
 |
| Vesihiihtelemässä.... |
Vikahan löytyi sitten miun lantiosta joka on kippaantuneena takakenoon - istun liikaa istuinluiden päällä = liikkeentakana pallea lytyssä ja pusken vielä hartioita taakse/eteen.
 |
| OMG, WTF??? ;D |
Hevosen pitää liikuttaa miuta eikä miun hevosta ja miun pitää löytää hevosen tasapaino ( vauhtipiste) jossa hevosen ja miun painopiste kohtaa. Jos istun tasapainopisteen takana istuinluut paukuttaa hevoseen lisää vauhtia ja irtoan satulasta hölskymään ja heilumaan.
 |
| Kevennyskönötys |
Lantio korjattiin enemmän vaakatasoon ja ylävartalo siihen päälle nostaen ryhti pallean lihaksilla kannatukseen ilman yliryhtiä hartioihin - fiilis oli alkuun ihan hirveä - tuntui että oon ihan etukumarassa ja lynässä mutta kappas vaan lantio liikkui rentona hevosta myötäillen irrallisena käden tekemisistä ja hevonen rentoutui alle - ohja oli vaan kädessä kevyenä ja jalat ympärillä! Oli kyllä aika mahtava tunne kun hevosta voi todellakin ohjailla painolla ja oman kropan tahdittamana, rakennuspalikat kun on pinottu oikein päällekkäin on tasapaino helppo löytää ja rentoutua. Tai no helppoa ja helppoa, vielä riittää miun istunnassa remontoitavaa - lauantaina Sannan kanssa ja ens viikolla x 2 Paken valkuissa jatketaan teeman ympärillä :)
 |
| Veikko tarkkailee tilannetta aidantakaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti