Valkuissa ollaan haettu rentoutta mutta samalla sitä etten jätä hevosta yksin hiippailemaan etupainoisena ja alitemmossa alle vaan ratsastan jalalla kohti tuntumaa. Ja se tuntuma eli käsi joka pitää ohjaa ei saa olla kova vaan salliva kuitenkin niin että pidätteiden on mentävä läpi ja pidätteen jälkeen peräänanto joka on palkinto hevoselle.
Uh heijaa, nyt kun ollaan löydetty sisäpohkeen ja asettavan sisäohjan vaikutuksesta sisälavan ja sisäkyljen ylös nostava hevonen joka kantaa painoa ulkotakasella ja sisätakanen on aktiivinen ja alla voi ottaa ulko-ohja käteen kun nuo asiat kunnossa ja hevonen tulee ulko-ohjalle ... sitten ongelmaksi tuleekin suoruus ja tunne että hevonen on tarvittaessa kahdella ohjalla ja pohkeella ja jää niiden väliin rentona ja kantaa itsensä.
Ja toinen mielenkiintoinen hankaluus on muistaa ratsastaa myös niillä ulkoavuilla... ei liikaa taivutusta ja asetusta kaarilla ja volteilla ettei hevonen romahda etupainoiseksi lavoille vaan ulkopuolen tuki kuitenkin on oltava olemassa kuitenkaan muuttumatta kivimuuriksi joka pakottaa...jessus! Aika kokeilua ja omien ristikkäisten apuja hahmotusta tuo vaatii, hankalaa!
Mutta kivoja fiiliksiä tuli jo hetkittäin ja tuntumaa miten kuljettaa ja ratsastaa hevosta istunnalla ja jaloilla -aina ensin istunta ja jalka! Ja opetella ratsastamaan niin että hevonen seuraa pehmeää kättä - matalampaa ja korkeaa muotoa vaihdellen.
Viime lauantaina sain myös hyviä vinkkejä Katilta; älä jätä hevosta yksin hetkeksikään vaan ratsasta! Luota itseesi ja vaadi reaktio! Pois voivottelu etten pysty tai osaa!
Miulla on ollut sellanen mielikuva kokoajan että herkkää hevosta pitää ratsastaa mahdollisimman pienin avuin,hyvä että uskaltaa ylipäätään tehä mitään. Ja miten voi käyttää jalkaa jos hevonen paahtaa jo alla liiankin kovaa ja pienestä pohjehipaisusta mennään vielä kovempaa!
Samalla kävi ilmi ettei miun pidätteet mene alkuunkaan läpi -olen huomaamattani opettanut hevoselle ettei niistä tarvi välittää vaan ohjalle voi jäädä roikkumaan vauhtia hiljentämättä ja samalla mie jään toiseen päähän naruja roikkumaan enkä saa myödättyä. Samoin irrotan jalat ja jätän hevosen tosiaan yksin miettimään että mihinhän nyt pitäis mennä -varsin laukka-ravi siirtymisissä. Lääkkeeksi tähän tehtiin kaikissa askellajeissa puolen kentän kokoista neliöuraa - jouduin ratsastamaan kulmat hidastaen niihin ( puolipidäte),asettamaan+ ratsastamaan kulman ja lähettämään hevosen eteenpäin samalla suoristaen ja taas pidätteet läpi jne. Hyvää jumppaa ja kah, pidätteet alkoi mennä hyvin läpi kun ratsastin ne läpi!
Siisus, hienoa ja palkitsevaa mutta samalla niin samperin hankalaa! Oman kehon ja apujen hallinta niin että vaikka vaikuttaa hevoseen se ei saa olla kouristuksenomasta puristamista tai vetämistä vaan hetkittäisiä impulsseja kuitenkaan jättämättä hevosta yksin - pohkeet lähellä ja istunta vakauttamassa tasapainossa - käsi hiljaa mutta pehmeänä ja sallivana...
Ja kaiken tämän keskellä kun oman opettelun lisäksi muistaa että Pikkis on vielä aika voimaton eikä jaksa kauan kantaa ja koota.
Mutta Hyvää treeniä takana, torstaina taas kuluttamaan Sporttipassia Hubsille ja sunnuntaina Iinan treenit :)
Pakko vielä mainita kaikista tärkein edistysaskel miulle: Pikkis jatkaa vahvoja otteita maastossa; ohjanperistä kiinnipitäen johtoheppana jyräytettiin tunnin maasto Muukon kankailla viikonloppuna! Ja ravattiin myös :D Siitä on kuoriutumassa kunnon puskaunelma <3
 |
| Kesäiset päikkärit |
