Picolino

Picolino

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Satula löytynyt ja hyvä mieli treeneistä



Siinä se on, muutaman kuukauden hikoilujen tulos! Nyt mahtuu kuskin jalat ja hevosen säkä kyytiin ja kasvuvaraakin lapojenseudulla on tulevaisuuden leviämisiä varten. Ihana satula istua, pääsee todella lähelle hevosta ja mie saan jalat rennosti ympärille & lähelle helposti koska on yksisiipinen malli - ja mahdun sinne takajalkojen päälle istuinluille - jes! Satulan löytyminen molemmille kyllä oli niin haastava projekti että meinas itku tulla, miten pelata jääkiekkoa jos siulla on luistimet muttei mailaa???

Männäviikolla hiulattiin ihan kunnolla sulalla ulkokentällä koulua ja alkoi jo tuntua että hommassa on yhteistyön makua. Juoksuttelin joka kerta hevosen vetreäksi ihan ajankanssa ja oli paljon kivempaa meille molemmille kun homma lähti positiivisesti käyntiin. Ratsastin pitäen hevosen matalana ja pyöreänä - kaulasta ja suusta pehmeänä ja läpi - muutamia kokoamisia korkeammassa muodossa kun hevonen pysyi pehmeänä ja taas alas pyöreäksi jos alkoi voimat loppua tai jännityttää. Kati sanoi hyvin valkussa että hevonenkin tarvii "oman paikan" kuten koira - selkeästi kerrotaan missä muodossa/askellajissa/temmossa halutaan kulkea eikä sieltä poistuta omine lupineen sooloilemaan ilman lupaa, hevosen tulee seurata ohjaa ( ja tietty muitakin ohjeistuksia). Ratsastajalla siis suuri vastuu tarkkailla miten hevonen jaksaa ettei ääriasennoissa veivata tuntikaupalla mutta silti hevosen tulee olla kuulolla ja säilyttää "oma paikka" vaikka maailma ympärillä räjähtäsi.

http://www.youtube.com/watch?v=bbk7HWtQWbM

"-As when I bend Him, I keep my rein - He lets go on me - I give him rein back"

Jälleen miun suuresti ihaileman Carl Hesterin mallia miten verkataan ja rentoutetaan hevonen. Kohdasta 2:10 tosi hyvää settiä :) Ja vähän samanoloinen heppa kun Pikkis hällä ratsuna - herkästi pompsauttaa jännityessään pään ylös, selän alas ja ratsastaja jää "reikään" killimään selättömällä hevosella - ja siellähän ei istu se kuuluisa Erkki-Vainaakaan kun hevonen ei kanna.

http://www.youtube.com/watch?v=D3rJras7vQQ

-"As a dressage rider, most important part is really you seat, how you sit on horse. And you are independent of the reins. I dont need reins to keep myself on, and that important for Him". I am riding from  my seat on my leg"

Selvää kuin pläkki näin teoriassa, satulassa nopeasti vaihtuvat tilanteet pitäisi korjata nopeasti, olla nopea ja sitten paine pois - siinä sitä haastetta sitten onkin :D

Ja yksi tän viikon kotiläksyistä oli siirtymiset - niitä paljon! Ja niitä on tehty paljon, askeleessa ja askellajien välillä. Ja puolipidätteet & teiden suunnittelu etten yritä puskea hevosta ylitemmossa ilman puolipidätteitä läpi mahdottomien mutkien - siellä tasapaino pääsee horjumaan ja P jännittyy ihan syystä.

Heh tänään käytiin 1,5 tunninmaasto kanavanlaidassa ja kohdattiin "tappajakärrit". Pikkiksen mielestä on käsittämätöntä että lajitoveri hinaa perässään jotain härveliä, OMG! Naapurin raviukko tuli vastaan orillaan joka ei kuulemma pysähdy ja myö vejettiin tättärälaukkaa prööttäillen karkuun.  Heh, miuta jotenkii vaa naurattaa nuo sen sooloilut, OMG saadaan aikaseks vaikka omista korvista jos sopivasti on virtaa koneessa ja sopiva mielentila :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti