Äkkiä tuohon maailmaan uppoaa täysin, kaikki ajatukset alkaa pyörimään hevosten ympärillä ja kun näköala tarpeeksi kapenee alkaa pikkuongelmat tuntua järisyttävän suurilta ja vaikuttaa jo kaikkeen muuhunkin elämään koska painopiste harrastuksella on niin suuri omassa mielessä. Harrastus alkaa jo vaikuttaa omaan itsetuntoon - jos menee hyvin on huippufiilis, jos päin peetä koko viikko on pilalla.
Osuva kirjoitus samasta aihepiiristä koira-urheilun maailmasta jonka varmasti jokainen jollaintavoin tavoitteellisesti treenaava hevosihminenkin tunnistaa itsessään (kiitos Iinulille joka alunperin jakoi linkin FB:ssä :))
http://www.dogsports.fi/index.php/home/koiraharrastukset/item/956-burnout-koiraharrastuksista?fb_action_ids=10152246625407375&fb_action_types=og.likes&fb_source=other_multiline&fb_aggregation_id=288381481237582&action_object_map=%5B680712271980856%5D&action_type_map=%5B%22og.likes%22%5D&action_ref_map=%5B%5D
Viimeinen pisara oli kun alkuviikosta kävin maastossa muka kävelyllä ja sänkipellolla turhautuneisuus purkautui: kiroillen runttasin hevosta sille vasemmalle ohjalle jolle meillä on ongelmia jäädä tuntumalle nippuun varmaan tunnin. Hevonen meni pinkeämmäksi ja pinkeämmäksi miun alle ja pam tajusin: nyt ollaan siinä pisteessä että taidot ja hermot loppuu ja väkivalta alkaa. Peli seis.
Pelit loppuviikoksi seis, hevonen ja mamma hermolomalle ja ihan jotain muuta elämään.
Harrastus eläimen kanssa on haastavaa miusta myös siksi ettei harrastusta voi käyttää agren kanavoimiseen tai agressiosta kaivaa lisävoimaa suorituksiin - turhauttavan työpäivän ja viikon jälkeen et voi mennä kyytiin kuten pumppitunnille tai hölkkälenkille jossa voi mielessään manailla ja juosta kaiken p:n pois ja tuosta huojentuneena taas hymyillä. EI. Eläinten kanssa on oltava edes jonkinasteinen Zeniläinen tyyneys mukana tai harrastusväline pigottuu samanlaiseksi vieteriksi ja mikään ei suju.
Jeps, näistä tunnelmista ehkä viisastuneena ja flunssan jotenkuten selättäneenä kaivoin hokkarit ja lätkäkamat naftaliinista ja huomenna mennään läiskimään lättyä kaukalon seinään ihan urakalla :D Purkuväylä omille turhaumille auki ja sitten voikin taas palata tyynenä hevoseläinten herkkään mailmaan. Ja touhuun etsittävä taas se taso jolla se on kivaa eikä suorittamista - sopivat tavoitteet ja vaatimustaso oman tunteen mukaan.
 |
| Viimeviikon treenejä Pikkiksen kanssa |
 |
| ystävän hieno tammukka |
 |
| Kesän yrtitivalikoima valmiina ruukkuun |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti