Flunssan takia miun viikonlopun suunnitelmat menivät vähän uusiksi.
Kävin kokeilemassa Ritken "varamiestä" Patea joka on todella hieno ja herkkä kaveri. Sain Kristinalta luvan kirjoitella meidän kuulumisia tänne blogiin, käyn jatkossa Patella ratsastamassa koulukuvioita 2 x viikossa.
Parhaat oppimestarit ovat monesti todellakin tietoisia kuinka heidät on koulutettu ja millaisilla avuilla ratsastettu ja hommat toimivat kuin oppikirjassa jos vaan itse ratsastat oikein.
Erittäin kiva hevonen, Kristina auttaa miuta alkuun pitämällä tunteja hepan kanssa jotta löydän oikeat nappulat ja yhteisen sävelen.
Tuota erityistä keveyttä ja herkkyyttä haluan jatkossa siirtää myös muille ratsastettaville hevosilleni, jäi tosi kiva fiilis ja halu oppia lisää.
Miun kultainen lanka ratsastuksessa on toki tähänkin mennessä ollut pyrkiä keveyteen ja rentouteen, tuohon päästäkseni paremmin vaan pääosaan nousee vieläkin enemmän apujen täysin oikea ajoitus (paine/paine pois oikeassa kohtaa ja riittävän nopeasti) ja hevosen valmistelu (puolipidätteet ja asetukset).
Mutta nyt miulla on alla loistava opetusmestari ja ratsastus on super kivaa :D
Ja innolla jo odottelen paluuta Ritken kanssa kouluaitojen sisälle sitten kun sen aika tulee :)
Ratsastus ja hevoset ovat tosiaan suurien ääripään tunteiden harrastus - mielettömiä onnenpirskahduksia & flowta ja toisessa ääripäässä huolta ja jatkuvaa keskeneräisyyden sietämistä. Mutta ehkä nuo asiat ja loistavat ihmiset joiden kanssa jakaa hevoselämän ilot ja surut tekevät harrastuksesta niin kiehtovan :)
Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille :) T: Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti