Ritken kanssa ollaan tehty nyt 0.5 - 1.5h kävelyköpöttelylenkkejä päivittäin. R tosin alkaa olla jo sitä mieltä että mummoilut alkais jo riittää; tänään oli virtaa koneessa taas muille jakaa ja vinkaisuilla höystettynä ukkeli pomppi muutaman kerran miun takana että joko mennään ?!? Mummoilua tiedossa vielä 3 viikkoa, pitää purkaa hevosen energiaa nyt vaan piiiitkiin rauhallisiin lenkkeihin ja mäkisiin reitteihin että peruskunto säilyy ja jalat saa liikettä.
Perjantaina käyn taas ratsastamassa Bongån ja kokeilemassa kivan oloista Va B kisannutta heppaa josko meillä synkkaisi ja pääsisin treenaamaan Ritken toipumisen ajan. Erilaisia hevosia ratsastamalla oppii lajista taas uutta; periaatteessa avut joilla ratsastetaan ovat samat, mutta silti niiden sisällä on variaatioita ( miten asiat on opetettu hevoselle, ratsastajan henkilökohtaiset avut) ja paljon vaikuttaa hevosen sen hetkinen koulutustaso ja onko hevonen kisakunnossa vai toipilas/nuori. Kaikkia hevosia ei voi ratsastaa samalla tavalla vaan oma ratsastus pitäisi oppia muokkaamaan hevosen mukaiseksi.
Miusta hyvä esimerkki tästä on kaksi ääripäätä: herkän ja tuituilevan tamman ja keikailevan orin ratsastaminen; orin esim. pullistaessa kylkiään pohjetta vastaan saattaa napakat ja nopeat huomautukset jalalla riittää, herkkää tammaa ei auta käydä kovistelemaan jaloilla tai kädellä tai saat vastaan entistä piukeamman paketin joka juoksee alta tai iskee liinat kiinni. Tuiterotammoilla nopeus ja tasaisuus on valttia; ei saa jäädä puristamaan missään nimessä ja kun homma kulkee pitää istua kuin kirkossa - hiljaa ja häiritsemättä.
Mielenkiintoinen viikko siis tulossa, toivottavasti kaikki sujuu suunnitelmien mukaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti