nyt uskaltaa pikkasen jo hymyillä. Pientä sanomista löytyi hepan jaloista muttei mitään katastrofaalista. Kuukauden kävelytyskuuri ja sitten kontrolli. Melkein ell. antoi jo raviluvat samantien mutta parempi varmistella että kaikki menee hyvin. Ja kiitosta saatiin että tuotiin hevonen näin nopeasti tutkimuksiin, pikkuvammoilla on taipumuksena kumuloitua ja paheta hoitamattomina.
Ja luojan lykky että Ritke näyttää kivun tosi herkästi jolloin heti huomaa jos kaikki ei ole ok, välillä kyllä naurattaa melkein kun pikku hokinpolkema ruununrajassa tekee hevosesta hetkeksi kolmijalkaisen :D
No tältä erää uskaltaa vähän tosiaan huokaista, tiedä sitten mitä tulevaisuus tuo taas tullessaan noitten kaviokkaiden kanssa, aina sattuu ja tapahtuu. Manailtiin autossa oikein porukalla menomatkalla Kouvolaan rakkaan harrastuksemme epävakautta; monasti kun justiinsa on hevonen hyvässä lihaksessa ja hommat alkaa sujua tulee joku källi ja taas köpötellään, ihmetellään ja aloitetaan pahimmillaan kaikki taas alusta. Tätä näkee varsinkin treenissä olevien hevosten keskuudessa todella paljon - aina on jonkun tutun hevosella jotain häikkää :/
Huh huh, toiv. kaikki nyt menee hyvin, mie oli klinikalla varmaa valkea kun lakana ku jännitti niin kovin mikä on "tuomio". Noista kaviokavereista tulee huomaamatta vaan niin rakkaita ja Ritke on luonteeltaan niin täysi 10 että sen kanssa on mukavaa ja huoletonta puuhailla :)
Terkuin Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti