Olisi niin hienoa voida kirjoitella aina vaan iloisista asioista kuten treeneissä edistymisistä, kisamenestyksestä ja onnistumisista mutta kuten elämään kuuluu välillä pitää piipahtaa myös siellä syvemmissä vesissä. Ehkäpä epäonnen tarkoitus onkin saada pienetkin onnistumiset taas tuntumaan hienoilta...
Kukusti alkanut hevosteluviikko toi maanantaina ensin eteen Markon valmennusten peruuntumisen osanottajapulan/perumisien vuoksi... jep... tästä ois muutama sananen sanottavana, mutta vois tulla niin painavaa tavaraa että jätän ne ilmaisut vain harvojen ja valitujen kuultavaksi. Uusi yritys kuukauden päästä.
Ritke oli ilmeisesti liukastellut jalkaan kintereen alapuolelle turvotusta ja kuumotusta, nyt muutaman viikon lepo/kävelytys ja sitten uusi arvio tilanteesta. Kylmäystä ja kävelytystä.... kaikki sormet ja varpaat ristiin ettei kyse ole pahemmasta esim. jännevammasta.
Että sellanen alkuviikko se.
No tää on vain elämää, varsinkin elämää hevosten kanssa - sen on tässä hevosteluvuosien aikana oppinut.
Tsemppiä kaikille treeneihin ja nauttikaa niistä hetkistä kun kaikki on hyvin, ne kun näissä hevoshommissa niin nopeasti vaihtuvat epätietoisuuteen onko hevonen terve vai ei - tuota dialogia varmasti kaikki meistä ovat joutuneet tai joutuvat tälläkin hetkellä päänsä sisällä käymään ja tiedämme kuinka hiton raastavaa se on.
Ehkä tällä tauolla on taas oma merkityksensä jonka näkee sitten myöhemmin, omat suunnitelmat lähiviikoille on käydä Raijan tallilla treenaamassa vaihtoja ja vaativan liikeitä oppimestareilla ja Ritken kuulumisia päivittelen tänne, toivottavasti selvittäisiin säikähdyksellä
Terveisin Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti