Eilen oikein ruttasin lapaluut yhteen ja käteen kulma. Kikin ohjeiden mukaisesti miun pitää löytää käteen ja yläselkään sitkeän elastinen tuntuma, kyynerpäissä kunnon kulma ja ne pysyvät kyljissä kiinni.
Jännä homma että oon kuvitellut olevani pehmeämpi kädellä pienessä etukumarassa ja kyynerkulma suorempana mutta tuo asento tekee kädestä epävakaan, keskivartalon hallinta heikkenee ja istunnasta häviää teho.
Alku ja loppuverkka on asia erikseen, silloin käsi saa olla leveämmällä, suorempana ja alempana mutta sitten tarvitaankin taas keskivartaloa ettei itse lipsahda liian eteen hevosen venytellessä alas :)
Varmaan myös Ritken pohkeentakana killiminen ennen Markon valaisevaa valmennusta johti siihen etten uskaltanut ottaa ohjia käteen kun tuntui että hevonen meni edestä vaa luttuun eikä takana tapahtunut mitään - eli hevosen pitää olla tosiaan ensin pohkeen edessä skarppina takaosa aktiivisena ennenkuin saa sen tunteen että edessä on paljon hevosta ylämäessä eikä virkkuukoukku joka juoksee otsa edellä turpa ryntäissä.
Heh mutta vaikeus tuleekin sitten siinä että hevonen pitäisi saada alle aktiiviseksi eikä juoksemaan vaan kovempaa - tosin myös pikkuherättelyt reippaamassa temmossa tulevat välillä tarpeen ja lisäyksillä saadaan myös voimaa taakse jota voi käyttää myös kokoamiseen.
Loppukevennys: Titta prööttäilee irtona marraskuussa 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti