Käväisin eilen piiiitkästä aikaa ratsastuskoululla irtotunnilla. Ennakkotietona sain muilta kanssaratsastajilta vinkkinä että hevonen jolla menen on yleisesti "listattu" tallin hankalimmaksi hevoseksi ratsastaa; pukittelee laukassa, pohje eikä ohjasavut mene läpi... nice...
Huh, alkutunnin sain tosiaan tehä töitä ja oikeasti auttaa heppaa istunnalla löytämään tasapainon - kunnon istuntatreeniä! Jännittyi pohkeita vasten ja jäi junnaamaan, toisaalta ei antanut ottaa ohjia tuntumalle, piiskan näpäytyksestä pukitteli railakkaasti. Sissus, meinas uskon puute iskeä superherkistellyn Ritken jälkeen jolla ei tarvi ratsastuksessa juurikaan voimaa.
Tammuska pisti miut kyllä koville, myös aivopuolella! Todettuani ettei hevoseen saa otettua tuntumaa ilman jännittyneisyyttä ( pohkeilla kohti tuntumaa ei toiminut laisinkaan...) kokeilin kikkakakkosta; nopeutta ja keveyttä. Nopeat kevyet pohkeet joilla ei saanut jäädä kiinni vaikka hevonen jännitti kyljet, ohjilla peräänanto ja kas - hevonen alkoi venyttämään itse kohti tuntumaa ja pyöristymään!
Laukka levisi yhä kuin jokiseneväät ja pylly lensi, mutta ravissa löytyi pyöreys ja keveys.
Alun tuskan jälkeen oli ihan tyytyväinen mieli, kokemusta rikkaampana ja herkän tamman opissa sai taas uutta ja erilaista fiilistä. Ja kuinka tärkeää oikeasti on ettei kaasuta ja jarruta yhtäaikaa, kuulostaa ihan kliseelle mutta kuinka hankalaa toisinaan on muistaa että pohkeella kohti tuntumaa tarkoittaa ettei käsi vaan vedä vastaan vaan myös sallii, myötää ja antaa hevosen löytää itse tuntuma pehmeästi :)
Huomenna kokeilemaan oripoikaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti