Pakkaset paukkuu

Pikkis kotiutui uuteen talliin taas yllättävän hyvin. Ruokaa, seuraa ja sopivasti liikuntaa niin heppa on tyytyväinen paikassa kun paikassa :D Mie olen niin yllättynyt tuosta hevosesta, luulin että se on turvallisia rutiineja ja tuttuja ympyröitä ylikaiken rakastava otus mutta herkkiskuoren alla asuukii suuri seikkailija joka nauttii uusista paikoista ja tilanteista. Maastossa P monesti ehottelee miulle polkuja joilla ei olla vielä käyty ja on ihan intona tutkimassa uusia paikkoja ja kavereita. Rekulla nuuski vierustoverin kaltereiden läpi ja kävi syömään kaikessa rauhassa. Puruista hännässä päätellen yöllä on pötkötelty oikosenaan ja tarhassakin haisteltiin kaikessa rauhassa Alvarin viestit ja tänään paistateltiin päivää silmät lumpallaan :D

Kaakon Ferrarin sviitissä kuukauden visiitillä :D Hei ja miulla on 2 ikkunaa!

Ihan kaksistaan isossa maneesissa keskellä päivää :)

Näitä ei voinu vastustaa, turkistöppöset x 4 :D

Eilen ratsastin Pikkiksen pyöreänä ja matalana, muutamia pätkiä kooten korkeammassa muodossa ja taas matalana. Mie oon paljon miettiny miten verkata sitä, usein olen vaan heittäny ohjat melkopitkiksi, ilman painetta jalalla ja hevonen on päässyt etupainoiseksi ja selättömäksi. Usein on se olo että jos alan ratsastaa liian äkkiä jalalla tuoden painetta ennenkuin heppa on vertynyt kunnolla se jännittyy jalkaa vasten. Eilen kokeilin Mersun ohjeilla ensin työstää käynnissä väistöjä ja kaarevia uria ratsastaen kuitenkin jalalla pitäen hepan selkä, lavat ja vatsalihakset ylhäällä kevyellä tuntumalla ja edestä pyöreänä. Samaa ravissa ja laukassa asetellen välillä ulos, välillä sisään - hepan pitää kantaa itsensä vaikka pidemmässä ja matalemmassa muodossa mennäänkin. Pörryyteltiin myös lisäyksiä ja siirtymisiä jotka on parantuneet huimasti laukasta raviin ja käyntiin! Ja pidätteet menee hienosti läpi, siihen olen tosi tyytyväinen ja toisaalta myös kaasu toimii. Oman jalan, käden ja istunnan vaan pitää olla huippunopea paine-paine pois jotta hevonen ei turru avuille ja kokoajan pyrkiä tekemään asiat pienemmillä avuilla- noissa miulla vielä petrattavaa.
Laukkojen jälkeen vertyi mielettömään hienoon raviin, tehtiin kunnon paraatipätkiä joissa hevosen voima todella tuntui pepunalla kun takaset oli elastisina jousina vatsan alla ! Laukka on varmaan Pikkikselle se paras vetreyttäjä kunhan ei vaadi verkkalaukassa isoa liikettä alkuun vaan antaa hevosen vertyä omaa tahtiaan. Ja näillä pakkasilla lihakset erityisen kylmät ja jäykät ulkona seisomisesta joten varovainen pitää olla ja antaa hevoselle aikaa.

Mutta hienoja fiiliksiä, Pikkis viihtyy kuitupohjalla todella hyvin ja liikkuu ihanan rennosti ja elastisesti. Nähtäväksi jää liikkuuko ulkokentillä koskaan noin rennosti talvella vaikka lunta olisi hyvin ja kentänpinta näennäisesti hyvä. Mutta nautiskellaan nyt kuukausi huippupohjasta :)